Lopetettuani tarinani kertoi Umslopogaas omansa! kuinka Galazi oli hänet pelastanut leijonan hampaista, ja miten hänestä tuli toinen Susi-veikko; ottelusta, jossa hän voitti Jikizan poikineen päästen siten kirveskansan päälliköksi ja ottaen Zinitan vaimokseen sekä kuinka hänestä oli sitten tullut mahtava mies.
Kysyin häneltä, mistä johtui, että hän vieläkin metsästeli sutten keralla, kuten hän oli tehnyt viime yönäkin? Hän vastasi, että nyt kun hän oli mahtava mies eikä hänellä ollut enää mitään voitettavaa, kyllästyi hän välistä kaikkeen, jolloin hänen täytyi päästä hiukan jaloittelemaan Galazin ja sutten keralla, sillä se ainoastaan soi hänelle viihtymystä ja lievitti jäytävää kaipausta.
Sanoin saattavani hänet paremman otuksen jäljille ennenpitkää ja kysyin sitten, rakastiko hän Zinita-vaimoaan. Umslopogaas vastasi, että hän rakastaisi Zinitaa paljon enemmän, jos tämä rakastaisi häntä hiukan vähemmän, sillä Zinita oli mustasukkainen ja äkkipikainen saattaen hänelle paljon harmia. Nukuttuamme hiukan hän vei minut ulos, ja minua ja miehiäni kestittiin nyt mitä parhaiten, ja minä puhuttelin Zinitaa ja Susi-Galazia. Siitä miehestä minä pidin aivan ensi silmäyksellä. Sellainen toveri oli hyvä olemassa vierellä taistelun riehunnassa, mutta Zinitaa kohtaan tunsin suurta vastenmielisyyttä. Hän oli kyllä kaunis ja soreavartaloinen, mutta mustien silmien katse oli äkäinen ja pistävä eikä jättänyt hetkeksikään kasvattipoikaani rauhaan; hän, joka ei pelännyt mitään auringon alla, näytti pelkäävän Zinitaa. Eikä Zinitakaan pitänyt minusta; nähdessään miten Umsiopogaas koetti kaikin tavoin olla mielikseni, hän tuli heti mustasukkaiseksi — Galazi oli jo tottunut siihen — ja halusi päästä minusta mahdollisimman pian.
En pitänyt hänestä ja sydämessäni aavistin, että hän saisi vielä paljon pahaa aikaan, mikä pelkoni toteutuikin täydellisesti.
III.
BUURIEN MURHA.
Aamulla vein Umslopogaasin syrjään ja sanoin: "Poikani, eilen kun pidit minua vain Dingaanin suuna, sinä annoit minulle erinäisiä terveisiä Dingaan-kuninkaalle vietäviksi — terveisiä, jotka olisivat varmasti tuottaneet kuoleman sekä sinulle että kansallesi, jos ne olisivat saapuneet kuninkaan korviin. Aavikon yksinäinen puu on mielestään hyvinkin suuri, Umslopogaas, ja luulee, ettei sen luomalla varjolla ole vertaistakaan. Mutta on toisia suurempiakin puita. Sinä esimerkiksi olet tuollainen yksinäinen puu, mutta palvelemani puun latvaoksatkin ovat paksummat kuin sinun runkosi, ja sen varjossa majailee paljon puunhakkaajia, jotka lähetetään typistämään toisia liian korkeiksi pyrkiviä puita. Et voi mitellä voimiasi Dingaanin kanssa, vaikka täällä kaukaisessa maassa yksinäsi asuessasi olet omasta ja ympäristösi mielestä hyvinkin suuri ja mahtava mies. Paina sitäpaitsi mieleesi tämä, Umslopogaas: Dingaan vihaa sinua jo noiden terveisien takia, jotka lähetit tuon Masilo-houkkion mukana suurelle Elefantille, ja aikoo tuhota sinut. Minut hän lähetti tälle matkalle vain päästäkseen minusta joksikin ajaksi, ja on oikeastaan aivan samantekevää, minkä vastauksen vien hänelle — päivä, jonka iltana näet hänen soturiensa parveilevan porttiesi edustalla, valkenee varmasti."
"Mitäpä tämä asia sitten puhumalla paranee?" kysyi Umslopogaas. "Mikä on kerran tullakseen, se tulee. Odotan täällä Dingaanin impiä ja taistelen kunnes kuolen."
"Ei niin, poikani Umslopogaas, ei niin; mies kuolee muutenkin kuin vain keihäällä pistäen, ja mutkalle painuneen sauvan voi vielä höyryssä oikaista. Toivoisin Dingaanin vihan sinua kohtaan muuttuvan rakkaudeksi ja sinun vaurastuvan hänen varjossaan — saavuttavan mainetta ja valtaa. Kuule! Dingaan ei ole Chakan veroinen, vaikka kyllä yhtä julma kuin Chaka. Dingaan on houkka, ja voi aivan hyvin sattua, että joku hänen varjossaan ylennyt mies lopulta pimittää hänet varjollaan. Voisin tehdä sen milloin hyvänsä — niin, juuri minä, mutta olen jo liian vanha ja murheiden murjoma halutakseni hallita. Mutta sinä olet nuori, Umslopogaas, ja maassa ei ole toista sinun laistasi. On toisiakin tärkeämpiä syitä, joista en voi vielä puhua, mutta jotka antavat sinulle aina vain uusia voimia."
Umslopogaas katsahti minuun tutkivasti, sillä silloin hän oli kunnianhimoinen ja tahtoi olla aina ensimmäinen. Ja saattoiko olla toisin, kun hänen suonissaan virtasi Chakan veri?