Halakazit olivatkin jo lähellä ja heitä oli neljä täyttä rykmenttiä; koko tasanko oli mustanaan sotureita, ilma vapisi ärjynnästä, ja keihäät välähtelivät kuin sinkoilevat salamat. He pysähtyivät rinteen alle ja lähettivät airueen kysymään, mitä kirveskansa tahtoi. Bulalio vastasi tahtovansa nämä kolme asiaa: päällikön pään; siitä lähtien olisi Galazi heidän päällikkönsä, Lilja-nimisen tytön ja tuhat nautaa. Jos vaatimuksiin myönnyttäisiin, säästäisi hän halakazit, ellei, tuhoaisi hän heidät kokonaan.
Airut palasi omiensa luo ja julisti kaikuvalla äänellä saamansa vastauksen. Halakazien riveistä kajahti hillitön nauru, joka pani tantereen vapisemaan. Umslopogaasin otsalla paloi vihan lieska ja hän heristi Itkuntekijää vihollista kohti.
"Laulatte vielä toista laulua, ennenkuin aurinko on laskenut!" huusi hän ja kulki riviltä toiselle puhutellen miehiä nimeltä ja rohkaisten heitä uljain sanoin.
Halakazit vastasivat raivoisalla huudolla ja hyökkäsivät Galazin johtamia nuorukaisia kohti, mutta pehmeä maanlaatu kunnaan juurella vaikeutti kulun, niin että Galazi iski miehineen täydellä voimalla heitä vastaan tappaen suuren joukon vihollisia. Mutta vihollinen oli niin ylivoimainen, että hänen vastarintansa murrettiin pian, ja ennen pitkää riehui taistelu joka taholla. Tehtävänsä hoiti Galazi kuitenkin niin taitavasti ja hänen nuoret soturinsa tappelivat sellaisella raivolla, että ennenkuin he kaatuivat tahi pakotettiin perääntymään, oli koko vihollisarmeija taistelussa vain heidän kanssaan. Kaksi kertaa Galazi kokosi miehensä hyökkäykseen, aiheuttaen vihollisen keskuudessa sellaisen hämmingin, että kaikki komppaniat ja rykmentit olivat lopulta aivan sekaisin. Hänen täytyi kuitenkin vihdoin väistyä, sillä miehistä oli enemmän kuin puolet kaatunut ja loput työnnettiin raivoisasti tapellen rinnettä ylös.
Umslopogaas katseli miehineen kunnaan laelta taistelun menoa ja huudahti nähdessään vihollisen sekasorron: "Onpa tuo halakazi-koirain komentaja aika pässinpää! Ei yhtään miestä varaväkeä, ja Galazi on jo murtanut hänen taistelujärjestyksensä ja sekoittanut rykmentit toisiinsa kuin maljassa maidon ja kerman. Ne eivät ole enää impi, vaan lammaslauma."
Soturit nostelivat jalkojaan, nojailivat keihäisiinsä ja vaihtoivat keskenään silloin tällöin jonkun sanan. "Hyvin isketty, Galazi! Wow! Siinä keikahti taas yksi mies! Urhoollinen poika! Vietävän hyvä ase tuo sinun nuijasi!" Taistelu alkoi lähetä ja soturien kasvot tuimenivat. Sormet kiertyivät yhä tiukemmin keihäänvarren ympärille.
Eräs päällikkö huusi vihdoin Umslopogaasille:
"Sanohan, Bulalio, eikö ole jo aika meidänkin ryhtyä työhön? Jalkamme kangistuvat paljaasta seisomisesta."
"Odota hiukan vielä", vastasin Umslopogaas. "Väsyttäkööt nuo koirat ensin itsensä. Riehukoot aivan uuvuksiin, sanon minä."
Hänen vielä puhuessaan järjestäytyivät halakazit hyökkäykseen ja pakottivat Galazin perääntymään. Niin, hänen täytyi viimein väistyä joukkonsa rippeiden kanssa, ja halakazit syöksyivät heidän jäljessään rinnettä ylös päällikkö etunenässä urhoollisimpiensa ympäröimänä.