Sitten hän käski tuoda miehille olutta, sillä kuumuus oli aiheuttanut polttavan janon.
Olen kertonut tämän tapauksen sentähden, isäni, että se kuuluu myös tavallaan kertomukseeni, vaikka et taida sitä arvatakaan. Kuningas oli tuskin ehtinyt antaa käskyn oluen tarjoilusta, kun eräs sanansaattaja tuli ilmoittamaan, että kirveskansan päällikkö, joka oli palannut sotaretkeltään halakazeja vastaan, odotteli sotureineen porttien ulkopuolella paljon saalista mukanaan. Kuullessani tämän hypähti sydämeni ilosta, sillä olin ollut suuresti peloissani kasvattipoikani puolesta. Dingaankin riemastui ja hypähti ylös tanssien kuin pieni lapsi.
"No, vihdoinkin saamme hyviä uutisia", sanoi hän unhottaen äskeisen tulikokeen kokonaan. "Vihdoinkin saan nähdä tuon Liljan, jota olen niin kauan ikävöinyt. Käskekää Bulalion tulla väkineen heti luokseni."
Hetken hiljaisuus seurasi. Sitten alkoi kaukaa korkean ympärysaitauksen takaa kuulua laulua, ja kaksi rotevaa miestä syöksähti portista sisään. Molemmilla oli sudentalja hartioilla ja musta töyhtö päässä ja toisella oli kädessä suuri tappara ja toisella nuija. He juoksivat pää alhaalla ja kilvet eteenpäin ojennettuina niinkuin koiran ankarasti ahdistamat hirvet, eikä Umgugundhlovussa oltu milloinkaan nähty Susi-veikkojen juoksun veroista. Päästyään kentän puoliväliin he pysähtyivät äkkiä, niin että äskeisen rovion tuhka pölähti pienenä kiehkurana ilmaan.
"Kautta pääni! katsohan, nuo tulevat eteeni aseistettuina", sanoi Dingaan kulmiaan rypistäen, "ja sehän on kuoleman uhalla kielletty. Kuka on tuo peloittavan suuri mies, joka nyt kohottaa tapparaansa? Ellen tietäisi veljeni suuren Elefantin kuolleen, niin voisinpa melkein vannoa, että se on hän niiltä ajoilta, jolloin hän kukisti Zwiden. Tuommoinen hän oli vartaloltaan ja noin juuri hänkin käänteli päätään silmäillen ympärilleen kuin leijona."
"Hän on luullakseni Bulalio, kirveskansan päällikkö, oi kuningas", vastasin minä.
"Entä tuo toinen? Iso mies hänkin. Enpä ole milloinkaan nähnyt tuommoista paria!"
"Olenpa melkein varma, että se on Susi-Galazi, Bulalion veriveli ja lähin mies", vastasin minä jälleen.
Heidän jäljessään tulivat kirveskansan soturit, aseinaan nyt vain lyhyet kepit. He tulivat nelimiehisissä riveissä päät alhaalla ja mustat kilvet eteenpäin ojennettuina, ryhmittyen Susi-veikkojen taakse, kunnes kaikki olivat saapuvilla. Halakazi-vangit tuotiin viimeiseksi — suuri joukko naisia, poikia ja tyttöjä, jotka painautuivat sotureiden taakse kuin pelästynyt vasikkalauma.
"Komea näky totisesti", sanoi Dingaan katsellessaan tuota mustakilpisten ja mustatöyhtöisten soturien jylhää joukkoa. "Minullakaan ei ole rykmenteissäni uljaampaa väkeä ja kuitenkin minä näen nämä vasta nyt ensi kerran", ja hän rypisti jälleen kulmiaan.