Umslopogaas kohotti äkkiä tapparansa ja syöksähti täyteen juoksuun komppaniat jäljessään. He tulivat aivan kohti töyhdöt ilmanvedosta taaksepäin taipuneina, kunnes minä luulin heidän aikovan polkea meidät mäsäksi, mutta päästyään kymmenen askeleen päähän kuninkaasta Umslopogaas kohotti jälleen Itkuntekijän ja Galazi Vartijan, jolloin jokainen pysähtyi paikalleen tomun tuoksiessa. Soturit olivat pysähtyneet pitkiin suljettuihin riveihin päät alhaalla ja kilvet eteenpäin ojennettuina. Seisottuaan niin noin minuutin verran Umslopogaas kohotti Itkuntekijän kolmannen kerran, jolloin joka mies ponnahti varpailleen sysäten kilven korkealle ilmaan ja joka kurkusta kajahti: "Bayéte!"
"Komea näky, komea näky", sanoi Dingaan jälleen, "mutta nämä soturit, jotka eivät ole tehneet minulle tahi edeltäjälleni, suurelle Elefantille, pienintäkään palvelusta, on liian hyvin harjoiteltu, ja tuo Bulalio on, sanon minä, liian etevä päällikkö. Tulkaa tänne, te kaksi!" huusi hän sitten.
Susi-veikot astuivat esiin aivan kuninkaan eteen, joka katseli heitä hetkisen silmää rävähdyttämättä, noiden molempien katsoessa yhtä tiukasti takaisin.
VII.
LILJAN LUOVUTUS.
"Mitkä ovat nimenne?" kysyi Dingaan.
"Bulalio Tappaja ja Susi-Galazi, oi kuningas", vastasi Umslopogaas.
"Sinäkö siis lähetit kerran terveisiä suurelle Elefantille, joka on kuollut, Bulalio?"'
"Aivan niin, oi kuningas. Minä lähetin terveiset, mutta mikäli olen kuullut, teki sanansaattajani Masilo enemmänkin kuin mitä terveiseni sisälsivät, sillä hänhän murhasi suuren Elefantin. Tuo Masilo oli hyvin ilkeäsydäminen mies."
Dingaan hätkähti hiukan, sillä hän tiesi itse aivan hyvin asian oikean laidan, kun oli ollut itse teossa mukana, mutta hän luuli, ettei tuo kaukaisilta seuduilta tullut päällikkö ollut kuullut mitään sellaista, minkä vuoksi hän ei virkkanut terveisistä sen enempää.