"Kuka kysyy?" sanoi hän miehen ääntä jäljitellen.
"Eräs, joka voi hyvin pian koetella keppiään varkaiden ja yökulkijoiden selkään, poika. Sano joutuin asiasi tahi paina jalkoihisi. Et ole meikäläisiä. Voin vaikka lyödä vetoa, että tuo lannevyösi on halakazien tekemä, ja täällä ei suvaita halakazeja."
"Ellet olisi niin vanha, niin peittoaisinpa sinusta hävyttömyytesi", sanoi Nada koettaen näyttää rohkealta ja vaanien koko ajan pakotilaisuutta. "Minulla ei ole sitäpaitsi keppiäkään, tämä keihäs vain, ja keihäät ovat sotureita varten eikä tuommoista vanhaa umfagozanaa."
Niin, isäni, niin pitkälle oli eletty, että tyttäreni haukkui minua umfagozanaksi, orjan arvoiseksi mieheksi.
Olin suuttuvinani ja hyökkäsin häntä kohti nuija koholla, jolloin hän rohkeutensa unhottaen pudotti keihäänsä ja huudahti heikosti kohottaen kilven kasvojensa eteen. Tartuin häntä käsivarteen ja iskin kilpeen nuijallani — isku olisi tuskin rusentanut kärpästäkään, mutta tämä urhoollinen vapisi surkeasti.
"Missä on nyt miehuutesi, nallikka, joka sanoit minua umfagozanaksi?" äyhkäisin minä. "Sinähän itket kuin tyttö ja käsivartesikin on tyttömäisen pehmeä?"
Hän ei vastannut mitään, vaan haparoi repaleisen vaippansa tiukemmin ympärilleen. Hellitin otteeni ja riuhtaisin vaipan hänen yltään, niin että rinta ja olkapäät paljastuivat; sitten päästin hänet ja sanoin ivallisesti nauraen:
"Tämmöinenkö tämä soturi onkin, joka sanoi peittoavansa hävyttömyyden eräästä vanhasta umfagozanasta? Sotaan kuin luotu, näen minä! No, kaunokaiseni, joka kuljeskelet yöllä miehen asussa, mitä tämä oikein merkitsee? Totuus esiin ja sukkelaan tahi muutenpa joudut päällikkömme saaliiksi! Vanhus kuuluu etsiskelevän uutta vaimoa itselleen."
Nähdessään, että olin keksinyt hänen salaisuutensa, Nada heitti kilven keihään viereen, kuin esineen, josta ei ollut enää mitään hyötyä, ja antoi päänsä vaipua. Mutta uhattuani viedä hänet päällikön luo hän heittäytyi maahan ja syleili polviani. Olin sanonut päällikköä vanhaksi, joten hän oli varma, etten tarkoittanut Umslopogaasia.
"Oi, isäni", rukoili Nada, "ole armelias, ole armelias! Niin, olen nainen, tyttö — en vaimo — ja sinulla, joka olet jo vanha, on ehkä minun Iaisiani tyttäriä. Rukoilen, sääli minua heidän tähtensä. Olen kulkenut pitkän matkan, isäni, ja saanut paljon kärsiä päästäkseni veljeni luo, joka on päällikkö, ja nyt näyttää siltä kuin olisin tullut harhaan. Suo minulle anteeksi äskeiset sanani; koetin pettää sinua salatakseni olevani nainen, sillä tiedäthän, isäni, ettei nuoren, yksinäisen tytön ole hyvä joutua outojen miesten pariin!"