"Käy sisälle, sisareni", sanoi hän siitä huolimatta tarttuen Nadan käteen. "Maailman kaikista tytöistä olet tänne tervetullein, sillä tiedä, että minä luulin sinun jo menehtyneen matkalle."
Minä pujahdin majaan Nadan edellä ja istuin tulen ääressä hänen astuessaan sisään.
"Kas tuossa hän on, veljeni", huudahti Nada osoittaen minua sormellaan, "tuo vanha umfagozana, joka aivan äsken, ellen ole nähnyt unta, kohteli minua kovin julkeasti ja hävyttömästi. Iskipä hän minua, avutonta tyttöä, nuijallaankin, kun uhkasin tappaa hänet hänen hävyttömyytensä tähden. Ja mikä vielä pahempaa, hän sanoi raastavansa minut jonkun vanhan päällikkönsä luo tämän vaimoksi ja aikoi juuri täyttää uhkauksensa, kun sinä tulit. Sallitko näin meneteltävän rankaisematta, veljeni?"
Umslopogaas hymyili julmasti ja minä vastasin: "Miksi sinä sanoitkaan minua äsken, Nada, kun rukoilit minua suojelemaan sinua? Isäksesi, eikö niin?" Ja minä käännyin tuleen päin, niin että valo lankesi kasvoilleni.
"Niin, sanoin sinua isäkseni, vanhus. Eikö olekin omituista, että koditon kulkuri löytää isiä kaikkialla — ei mutta — voisiko se olla mahdollista — niin muuttunut — ja tuo valkoinen käsi? Ken olet, oi, ken olet? Oli kerran Mopo-niminen mies, jolla oli pieni Nada-niminen tytär — oi, isäni, isäni, nyt tunnen sinut!"
"Tunsin sinut heti, Nada, miehen asusta huolimatta tunsin sinut heti, vaikka siitä on niin pitkä aika, kun sinut viimeksi näin."
Nada heittäytyi syliini ja nyyhkytti povellani, ja minä muistelen myös itkeneeni.
Kun Nada oli kyynelin keventänyt sydäntään, joka oli ilosta pakahtumaisillaan, toi Umslopogaas hänelle ruokaa. Hän joi hiukan maitoa, mutta e: välittänyt puurosta sanoen olevansa niin väsynyt.
Sitten hän kertoi kaikki, mitä hänelle oli tapahtunut halakazien varustuksesta paettuaan, mutta hänen kertomuksensa oli niin pitkä, etten voi sitä tässä toistaa. Sanon vain, että Nada oli joutunut ryövärien kynsiin, jotka pitivät häntä kauan aikaa nuorukaisena. Mutta lopulta he huomasivat asian oikean laidan, ja olisivat naittaneet hänet väkisellä päällikölleen, ellei hän olisi vietellyt heitä tappamaan tuon päällikön ja valitsemaan hänet hallitsijakseen. He olivat niin Nadan lumoissa, että he tekivät mitä ikinä hän tahtoi, sillä Nada hallitsi heitä niinkuin hän oli hallinnut halakazeja. He rakastivat häntä kaikki, ja hän oli luvannut ottaa vahvimman heistä miehekseen, mikä aiheutti ensin kiihkeän riidan, joka päättyi pian hurjaan tappeluun. Nujakan kestäessä, jossa moni sai surmansa — kaikkialla oli kuolema Nadan liittolainen — Nada pakeni sanoen, ettei hän tahtonut nähdä verenvuodatusta, vaan odotti ratkaisua jossakin rauhallisemmassa paikassa.
Hän joutui senjälkeen vielä moneen seikkailuun, mutta vihdoin hän kohtasi erään vanhan vaimon, joka opasti hänet Kummitusvuoren tielle. Ei saatu milloinkaan selville, kuka tuo vaimovanhus oli, mutta Galazi väitti, että se oli ollut vuoren kivinen velhotar, joka itse oli vanhan naisen haahmossa opastanut Nadaa Umslopogaasin luo ja kirveskansan sekä iloksi että murheiksi. Minä en tiedä, oliko hän oikeassa, mutta minusta tuntuu, ettei tuo vanha noita olisi välittänyt herätä eloon niin pienen asian takia.