Nadan suloiset kasvot muuttuivat surullisiksi ja äskeinen tuskin huomattava leikillisyys häipyi samassa olemattomiin, sillä Nada ei pitänyt leikistä, kun oli tosi kysymyksessä.
"Ollessamme halakazien luolassa mainitsit eräästä Zinitasta,
Umslopogaas, joka on sinun vaimosi ja kirveskansan inkosikasi?"
Umslopogaasin otsalle kohosi synkkä pilvi. "Mitäpä Zinitasta?" sanoi hän. "Hän on kylläkin puolisoni, mutta eikö miehellä ole oikeus ottaa useampaa kuin yksi vaimo?"
"Eiköhän", vastasi Nada hymyillen, "muutenpa te miesraukat saisitte olla kovin kauan naimattomina. Kukapa tyttö huolisi teistä siinä tapauksessa saadakseen sitten raataa yksin kaiken ikänsä? Mutta, Umslopogaas, vaikka vaimoja olisi parikymmentäkin, täytyy yhden olla ensimmäinen. Minun laitani on ollut tähän saakka siten, että missä hyvänsä minä olen ollut, on minua aina pidetty ensimmäisenä — ja niinhän voi vieläkin käydä — kuinka sitten, Umslopogaas?"
"Anna hedelmän kypsyä, ennenkuin noukit sen, sanotaan", vastasi Umslopogaas. "Jos rakastat minua ja tahdot mennä kanssani naimisiin, niin muusta ei väliä, Nada."
"Jospa niin olisikin", vastasi Nada ojentaen kätensä Umslopogaasille. "Kuule, Umslopogaas, kysy isältäni, mitä sanoin hänelle kerran kauan sitten, ollessani vielä melkein lapsi, kun minä ja äitisi Macropha lähdimme hänen luotaan Swazi-maahan. Vannoin hänelle sinun jouduttua leijonan hampaisiin, että eläisin naimattomana kaiken ikäni, koska rakastan sinua, joka olit kuollut. Isäni nuhteli minua sanoen, ettei sopinut puhua siten veljestään, mutta minä en voinut hillitä sydämeni ääntä, ja sydämeni puhui totta, sillä, näetkös, Umslopogaas, sinähän et olekaan veljeni! Valani olen pitänyt. Kuinka monet ovatkaan kosineet minua naiseksi vartuttuani, Umslopogaas! Voin sanoa sinulle, että niitä on kuin lehtiä puussa. Kenestäkään en ole kuitenkaan huolinut ja minulla on ollut aina se hyvä onni, ettei minua ole pakotettu. Nyt olen saanut palkinnon, sillä olen löytänyt hänet jälleen, jonka kerran menetin, ja vain hänelle minä annan rakkauteni. Mutta ole varuillasi, Umslopogaas! Niitä, jotka ovat minua rakastaneet, on kohdannut aina joku onnettomuus samoinkuin niitäkin, jotka ovat tahtoneet vain nähdä minut."
"Minä en pelkää, Nada", vastasi Umslopogaas ja suuteli Nadaa painaen tytön hellästi leveätä rintaansa vasten. Nada irroittautui samassa hänen syleilystään ja pyysi häntä poistumaan, sanoen olevansa väsynyt. Ja Umslopogaas meni.
X.
NAISTEN SOTA.
Seuraavana aamuna päivän sarastaessa saapui Galazi luoksemme jätettyään sutensa Kummitusvuorelle.