Majani edessä hän näki Nadan ja tervehti, sillä molemmat muistivat toisensa hyvin. Sitten hän tuli neuvottelupaikalle ja virkkoi minulle:
"Kuolontähti on siis koittanut kirveskansalle, Mopo. Hänenkö tulonsa tähden harmaa väkeni ulvoi niin oudosti viime yönä? En tiedä, mutta kun tuo tähti oli ensimmäinen, jonka näin portista sisään astuessani, merkitsee se kuolemaani. Niin, hän on kyllin kaunis aiheuttamaan monen kuoleman, Mopo", ja hän naurahti poistuen luotani nuijaansa heiluttaen. Mutta hänen sanansa eivät antaneet minulle rauhaa, vaikka niissä ei ollutkaan mitään järkeä, sillä minä en voinut muistaa muuta, kuin että missä Nadan kauneus oli hurmannut miehet, siellä oli kuolema aina sadon korjannut.
Sitten menin hakemaan Nadaa neuvottelupaikalle ja tapasin hänet minua odottamassa. Hänellä oli nyt yllään naisen puku, jonka olin tuonut hänelle, kihara tukka aaltoili valtoimenaan olkapäille, kaulaa, ranteita ja pohkeita koristivat norsunluiset koristeet, ja kädessä hänellä oli lumpeenkukka, jonka hän oli taittanut uimassa käydessään. Hän oli tehnyt sen ehkä sentähden, että hän toivoi täällä niinkuin muuallakin tulevansa tunnetuksi Liljana, ja zulujen tapanahan on antaa nimet sen mukaan mitä kukin muistuttaa. Mutta kukapa ne naisen syyt tietää, isäni.
Hän pyysi minulta vaippanikin, joka oli basutojen tekemä valkeimmista strutsinsulista ja joka ulottui hänen vyötäisilleen saakka. Nada oli ollut lapsuudestaan saakka erilainen kuin muut tytöt, joilla ei ollut muuta ruumiinverhoa kuin lannevyönsä; hänellä oli aina jokin nahka rinnan ja olkapäiden ympärillä. Tämä johtui ehkä siitä, että hänen hipiänsä oli tavallista kauniimpi. Tahi ehkä hän tiesi, että henkilö, joka tahtoo salata kauneutensa, näyttää usein muita suloisemmalta. Vai olisiko tuossa tarinassa hänen valkoisesta äidinisästään ollut sittenkin perää, niin että hänen häveliäisyytensä oli jokin peritty ominaisuus. Sitä en tiedä, isäni, mutta sellainen hän oli. Otin häntä kädestä, ja sitten kävelimme yhdessä aamun viileän ilman hyväillessä poskiamme neuvottelupaikalle, ja, ah, hän oli aamuilmaa suloisempi ja aamuruskoa kauniimpi. Väkeä oli jo paljon koolla, sillä oli päivä, jolloin päälliköt kokoontuivat kerran kuussa yhteiseen neuvotteluun, ja kaikki naisetkin olivat saapuvilla Zinita etunenässä. Tieto, että tyttö, jota Bulalio oli lähtenyt halakazeilta ryöstämään, oli saapunut kirveskansan luo, oli jo levinnyt kaikkialle, ja jokainen tahtoi nähdä hänet.
"Wow!" sanoivat miehet, kun Nada kulki heidän ohitseen hymyillen katsomatta oikeaan tahi vasempaan, mutta kuitenkin huomaten kaikki. "Wow, tämä kukkahan onkin ihana! Ihmekös, että halakazit olivat valmiit kuolemaan hänen puolestaan!"
Naiset tarkkasivat häntä myös, mutta eivät virkkaneet sanaakaan hänen kauneudestaan; he näyttivät sitä tuskin huomaavankaan.
"Tuoko se on, jonka tähden niin moni meikäläinen saa nyt levätä hautaamattomana?" sanoi joku.
"Mistä hän on saanut noin hienon asunkin?" lisäsi toinen, "hän, joka saapui eilen repaleissa ja jalat haavoja täynnä?"
"Eikä hänelle riitä strutsinsulatkaan, näettekös, hänellä täytyy olla kukkiakin. Ne sopivat hänen käteensä varmaankin paremmin kuin kuokanvarsi", säesti kolmas. "Luulenpa kirveskansan päällikön tavanneen nyt erään, jota hän jumaloipi enemmän kuin tapparaa, ja että eräs saa pian tuta, miltä murhe maistuu", jatkoi neljäs katsahtaen Zinitaan ja Bulalion huoneen muihin naisiin.
Niin he puhelivat sinkautellen sanoja kuin keihäitä, ja Nada kuuli kaikki ja ymmärsi myös kaikki, mutta ei tauonnut hymyilemästä. Zinita ei puhunut mitään, vaan katseli Nadaa alta kulmain pidellen lastaan, Umslopogaasin pientä tytärtä, kädestä ja hypistellen toisella kädellään kaulakoristettaan. Menimme samassa hänen ohitseen ja Nada, joka arvasi heti, kuka tuo nainen oli, katsahti häntä suoraan silmiin kohdaten aivan rauhallisesti Zinitan vihaisen katseen. En tiedä, mikä voima Nadan katseessa piili, mutta sen tiedän, että Zinita, joka ei juuri vähästä säikähtänyt, kävi nyt oudon araksi. Hän painoi katseensa maahan ja Nada kulki hymyillen edelleen tervehtien Umslopogaasia kevyellä päännyökkäyksellä.