"Terve, Nada!" lausui Umslopogaas ja kääntyi sitten heimon vanhimpien puoleen. "Tässä on nyt tyttö, jota lähdimme Dingaanille hakemaan. Ou! Salaisuus on nyt kaikkien tiedossa: eräs, joka ei lörpöttele enää, kertoi sen Umgugundhlovussa. Tyttö rukoili minua, etten veisi häntä Dingaanin luo. Noudatin hänen pyyntöään, ja kaikki olisi mennyt hyvin, ellei erästä petturia olisi ollut, sillä minä vein Dingaanille erään toisen. Katsokaa häntä nyt, ystäväni, ja sanokaa, enkö tehnyt hyvin saadessani hänet saaliikseni itselleni vaimoksi, ja kirveskansalle iloksi — hänet, Liljankukan, jonka veroista ei ole toista koko maailmassa."
Päälliköt vastasivat yhtenä miehenä: "Hyvin teit, Bulalio", sillä Nada oli jo voittanut heidät kaikki ja oli nyt heidän lemmikkinsä niinkuin hän oli ollut muidenkin. Galazi ei virkkanut sanaakaan, sillä minkäpä sanat kohtalolle mahtavat, pudistipahan vain päätään. Saatuaan selville, mitä lähtöä Umslopogaas oikeastaan oli, tiesi Zinita jo, ettei Nada ollut Umslopogaasin sisar, minkä kaiken sain vasta myöhemmin tietää, mutta siitä huolimatta kysyi hän nyt kuullessaan Umslopogaasin aikovan ottaa Nadan vaimokseen:
"Kuinka sellainen voisi tulla kysymykseen, mieheni?"
"Miksi niin kysyt, Zinita?" sanoi Umslopogaas. "Eikö miehellä ole oikeus ottaa toinenkin vaimo, jos tahtoo?"
"On kyllä", vastasi Zinita, "mutta eiväthän miehet voi naida sisariaan. Tätä Nadaa et luovuttanut Dingaanille sentähden, kerrottiin, että hän on sisaresi, saattaen siten kirveskansan Dingaanin vihalle alttiiksi, vihalle, joka ennen pitkää tuhoaa sen."
"Niin luulin silloin, Zinita", vastasi Umslopogaas, "mutta nyt on toisin. Nada on tämän Mopon tytär, joka ei olekaan isäni, vaikka on aina niin luultu, eikä Nadan äiti ollut minun äitini. Niin on asian laita, miehet."
Zinita katsahti minuun ja mutisi: "Sinä kirottu suu; en erehtynyt kun pelkäsin sinun puoleltasi pahaa."
En ollut kuulevinani sanoja, ja Zinita jatkoi: "Tässä piilee jotakin,
Bulalio. Ole hyvä ja sano meille, kuka sitten on isäsi?"
"Olen isätön", vastasi Umslopogaas vihan alkaessa kiehua hänen sydämessään; "yllämme kaartuva taivas on isäni. Olen siinnyt tulesta ja verestä, ja tämä Nada-lilja tässä on kauneuden lapsi, vaimokseni syntynyt. Ja nyt vaiti, vaimo!" Hän tuumi hetkisen ja lisäsi sitten: "Jos nyt tahdot niin tarkkaan tietää, oli Indabazimbi Arpin poika, tuo kuuluisa taikuri ja kuninkaiden suojelija, minun isäni." Tämän Umslopogaas sanoi umpimähkään, koska hänen, minut kiellettyään, täytyi jotenkin selittää asia, kun ei tohtinut mainita suurta Elefantti-vainajaa. Mutta hänen selityksensä meni täydestä, ja joitakin vuosia myöhemmin sanottiin yleisesti, että hän oli Indabazimbin poika, taikurin, joka oli paennut maasta jo ammoin sitten. Kun tämä peli oli kokonaisuudessaan pelattu loppuun, ei hän tahtonut, että kukaan olisi tiennyt hänen olevan Chakan poika, sillä hän ei tahtonut Pandan vihaa päällensä. Hän ei silloin enää välittänyt kuninkuudesta.
Kuullessaan tämän luulivat läsnäolijat ensin Umslopogaasin tahtovan vain pilkata Zinitaa, ja kuitenkin puhui hän totta, kun hän vihoissaan sanoi, että "yllämme kaartuva taivas oli hänen isänsä", sillä me zulut käytämme kuninkaasta puhuessamme usein sitä nimitystä. Niinhän oli Indabazimbikin sanonut Chakasta tuona suuren vainuamisen päivänä. Mutta he eivät ottaneet lausetta siltä kannalta, vaan uskoivat hänen puhuvan totta, kun hän sanoi, että Indabazimbi-taikuri, joka oli paennut maasta, oli hänen isänsä.