Nyt kääntyi Nada Zinitaan päin ja lausui lempeästi: "En ole Bulalion sisar, mutta pian olen sinun sisaresi, Zinita, joka olet päällikön inkosikasi. Etkö voi tyytyä tähän ja tervehtiä minua ystävällisesti rauhan suudelmalla, minua, joka olen saapunut kaukaa saadakseni olla sisaresi, Zinita?" ja hän ojensi kätensä Zinitalle. En tiedä, tekikö hän sen sydämensä pakottamana vai sentähden, että hän tahtoi kaikkien nähden puhdistautua kaikista mahdollisista aikeisiinsa kohdistuneista epäluuloista.
Mutta Zinita kyräsi häneen kiukkuisesti nykäisten kaulakoristettaan niin rajusti, että nauha, johon helmet oli pujoteltu, katkesi, jolloin helmet sinkoilivat sinne tänne kovaksi tallatulle tantereelle.
"Säästä suutelosi miehellesi, tyttö", sanoi Zinita töykeästi. "Niinkuin helmeni ovat sinkoilleet joka taholle, niin sinäkin pirstoat kirveskansan."
Nada kääntyi huoaten poispäin, ja väkijoukosta kuului mutinaa, että Zinita oli kohdellut häntä kovin halpamaisesti. Sitten hän ojensi jälleen kätensä ja antoi lumpeenkukan Umslopogaasille sanoen: "Tämä olkoon liittomme merkki, herrani ja mieheni, sillä ei isälläni eikä minullakaan, jotka olemme molemmat vain kodittomia kulkureita, ole karjaa myötäjäisiksi luovuttaa; karjasta saa nyt sulhanen pitää huolen. Suokoon kohtalo, että tuon rauhan ja onnen majaasi, mieheni!"
Umslopogaas otti kukan, ja näytti sangen kömpelöltä sitä pidellessään — hän oli tottunut kantamaan tapparaa eikä kukkaa, ja niin oli asia päätetty.
Nyt sattui niin, että kaikki tämä tapahtui sinä vuodenpäivänä, jolloin tapparan haltijan täytyi vanhan tavan mukaan haastaa kaikki kanssaan kaksintaisteluun Itkuntekijän omistamisesta ja kirveskansan päällikkyydestä. Kun avioliitto oli vahvistettu, nousi Umslopogaas ja julisti haasteensa kaikuvalla äänellä uskomatta lainkaan, että ketään halukkaita ilmestyisi, sillä oli jo kulunut monta vuotta kenenkään tohtimatta astua hänen eteensä. Mutta nyt astui kolme miestä heti esiin, joiden joukossa oli kaksi päällikköäkin, miehiä, joita Umslopogaas sekä rakasti että kunnioitti. Hän katsoi heihin hämmästyneenä.
"Mitä tämä merkitsee?" kysyi hän lähimmältä mieheltä, joka oli ilmoittautunut taisteluun.
Vastauksen asemasta viittasi mies Nadaan, joka oli lähellä. Silloin Umslopogaas ymmärsi, että Nadan kauneus oli hurmannut kaikki niin, että jokainen tahtoi saada tytön omakseen, ja koska se, joka kykenisi voittamaan tapparan, saisi samalla tytönkin, täytyi Umslopogaasin olla valmis taistelemaan monen kanssa. Niin, hänen täytyi joko taistella tahi joutua häpeään.
Taistelusta ei ole paljonkaan sanottavaa. Umslopogaas surmasi kaksi vastustajaa melkein ensi iskulla, ja kolmas pelästyi niin, ettei tohtinut tulla näkyviinkään enää.
"Mitä minä sanoin sinulle, Mopo", virkkoi Galazi ottelua seuratessaan.
"Kirous alkaa vaikuttaa. Kuolema seuraa tytärtäsi kaikkialle, vanhus."