"Pelkäänpä niin olevan", vastasin minä, "ja kuitenkin on tyttäreni yhtä hyvä kuin hän on kaunis ja suloinenkin."
"Ei vaikuta asiaan", murahti Galazi.
No niin, Umslopogaas otti siis Nada Liljankukan vaimokseen ja jonkun ajan oli kaikki hyvin. Mutta Umslopogaasissa tapahtui se onneton muutos, että siitä päivästä lähtien, jolloin hän nai Nadan, hän ei sietänyt Zinitaa lähelläänkään, eikä muitakaan vaimojaan. Galazi sanoi Nadan noituneen Umslopogaasin, mutta minä tiesin aivan hyvin, että ainoat noitakeinot, mitä Nada käytti, olivat hänen syvät silmänsä, hänen kauneutensa ja lämmin rakkautensa. Kävipä vielä niinkin, että Umslopogaas rakasti vain häntä hänen kuoltuaankin, eikä milloinkaan ketään toista, mikä on sentään sangen omituista miesten keskuudessa.
Kuten voinet arvatakin, isäni, närkästyivät Zinita ja toiset vaimot aivan peräti. He odottelivat kyllä jonkun ajan toivoen Umslopogaasin lemmenhuuman hiukan jäähtyvän, mutta kun niin ei käynyt, alkoivat he napista sekä Umslopogaasille että muillekin, kunnes kaupungissa oli vihdoin kaksi puoluetta. Toiset puolsivat Nadaa, toiset Zinitaa.
Zinitan puolella olivat kaikki naiset ja muutamia vaimojensa valtikan orjuuttamia miehiäkin, mutta Nadan puolue oli kaikin puolin suurempi ja mahtavampi, sillä siihen kuuluivat kaikki miehet, Umslopogaas ensimmäisenä. Tämä kahteen leiriin jakautuminen aiheutti paljon riitaa ja katkeruutta. Mutta Nada ja Umslopogaas eivät siitä paljoakaan välittäneet, niin, tuskinpa ollenkaan, sillä keskinäisen rakkautensa onnessa he unhottivat koko maailman.
Eräänä aamuna heidän oltuaan naimisissa noin kolme kuukautta, astui Nada miehensä majasta, kun aurinko oli jo korkealla taivaalla, ja meni joelle uimaan ja peseytymään. Tien oikealla puolella oli päällikön laaja vihannestarha, jossa Zinita ja Umslopogaasin muut vaimot parhaillaan työskentelivät. He katsahtivat ylös Nadan kulkiessa ohi ja jatkoivat sitten kyräten työtään. Hetkisen kuluttua he näkivät Nadan palaavan kylvyn virkistämänä, kukkia hiuksissa ja säteilevän kauniina, ja he kuulivat hänen laulavan kävellessään jotakin lemmenlaulua. Zinita hellitti kuokan kädestään.
"Onko tämä laitaa, sisareni?" tiuskaisi hän.
"Ei", vastasi eräs hänen vierustoverinsa, "tämä ei käy laatuun. Mitä teemme — karkaammeko hänen kimppuunsa ja tapamme hänet?"
"Olisi oikeammin tehty, kun tappaisimme itse Bulalion, meidän isäntämme", vastasi Zinita. "Hän on sen kyllä ansainnut, mutta Nada on vain nainen, joka naisten tavoin anastaa kaikki, mitä hän suinkin voi. Bulalio on mies ja sitäpaitsi päällikkö, jonka pitäisi tietää, mikä on oikeus ja kohtuus."
"Nada on lumonnut hänet kauneudellaan. Tappakaamme hänet", sanoivat toiset naiset.