Zinita tuijotti hänen jälkeensä kasvoillaan pirullinen ilme. Sitten hän palasi toisten luo.
"Liljankukka uhmaa meitä kaikkia, sisareni", sanoi hän. "Nyt ehdotan, että me naiset julistamme pidettäväksi suuren naisten juhlan ensi uuden kuun aikana, kaukana jossakin salaisessa paikassa. Juhlaan saapuvat kaikki naiset ja lapset, paitsi Nadaa, joka ei poistu lemmittynsä luota, ja jos täällä on vielä joku toinen jonkun naisen rakastama mies, niin olisi tuolle miehelle parempi, että hän lähtisi jollekin matkalle ensi uuden kuun aikana, sillä kirveskansan kaupungissa voi tapahtua kamalia asioita meidän ollessa juhlaamme viettämässä."
"Mitä sitten, sisareni?" kysyi joku.
"Kukapa sen tiennee!" vastasi Zinita. "Sanon vain, että mehän tahdomme kaikki päästä Nadasta, ja samalla kostaa miehelle, joka on loukannut rakkauttamme — niin, jokaiselle, joka on antanut Nadan kauneuden hurmata itsensä. Eikö niin, sisaret?"
"Aivan niin", vastasivat toiset.
"Olkaamme siis vaiti ja valmistautukaamme juhlaamme."
Nada kertoi Umslopogaasille väittelystään Zinitan kanssa, ja Umslopogaas kävi sangen vakavaksi. Hän oli niin Nadan lumoissa, että hänen oli mahdotonta enää peräytyä, ja hän oli aina Nadan luona välittämättä muista rahtuakaan. Ja kun Zinita tuli hänen luoksensa pyytämään lupaa juhlan viettoon, myöntyi hän heti ollen iloinen päästessään hetkeksi näkemästä Zinitaa ja tämän vihaista katsetta, epäilemättä lainkaan mitään salajuonta. Hän sanoi vain, ettei Nada tulisi olemaan juhlassa saapuvilla, jolloin molemmat naiset vastasivat yhteen ääneen hänen tahtonsa olevan heidänkin tahtonsa, niinkuin olikin.
Olin jo pitemmän ajan seurannut levottomuudella, kuinka Umslopogaas, minun kasvattipoikani, vaipui yhä syvemmälle rakkauden aiheuttamaan huumaustilaansa, ja vihdoin minä uskoin huoleni Galazillekin sanoen, että meidän täytyy keksiä jokin keino, millä saada hänet hereille jälleen. Kerroin Galazille kaikki, mitä tiesin Umslopogaasista, mikä ei ollut suinkaan vähän. Sanoin aikovani saattaa Umslopogaasin valtaistuimelle ja kerroin juurtajaksain, mitä olin jo tehnyt, asiani hyväksi ja mitä vielä aioin tehdä, ilmoittaen samalla, että olin päättänyt lähteä henkilökohtaisesti tervehtimään useampia mahtavia päälliköitä voittaakseni heidät puolelleni.
Galazi kuunteli sanomatta juuri sitä tahi tätä. Omasta puolestaan hän oli varma, että tytär purkaisi nopeammin kuin isä kykenisi rakentamaan, ja hän viittasi Nadaan, joka kulki juuri ohitsemme Umslopogaasin jäljessä.
Olin kuitenkin päättänyt lähteä ja olin tehnyt päätökseni jo päivää ennen kuin Zinita sai luvan naisten juhlan viettoon. Menin Umslopogaasin luo ja puhuin suunnitelmistani, mutta hän kuunteli välinpitämättömästi, sillä hänellä oli ikävä Nadaa, ja keskusteluni väsytti häntä.