Sanoin hänelle jäähyväiset ja jätin hänet, ja Nadalle heitin myöskin hyvästit. Nada suuteli minua, mutta jäähyväisiä lausuessaankin hän mainitsi useamman kerran lemmittynsä nimen.
"Nuo molemmat ovat aivan kuin he olisivat järjiltään", sanoin itsekseni, "mutta kylläpähän ajanoloon tasaantuvat. Kun tulen takaisin, ovat he jo selvinneet huumauksestaan."
Enhän voinut arvatakaan, isäni, että toivomani muutos tulisi olemaan niin järkyttävä, kuten piakkoin saat kuulla.
XI.
ZINITA KUNINKAAN LUONA.
Pääkaupungissaan Umgugundhlovussa odotteli Dingaan-kuningas eräänä päivänä sotureitaan palaaviksi Income-virran rannoilta, jota nyt sanotaan Veriseksi joeksi. Hän oli lähettänyt armeijansa tuhoamaan buurien leirin ja uskoi sen palaavan heti voitonsanoma mukanaan. Hän istui majansa edustalla silmäillen laiskasti kuolonkukkulalla parveilevia korppikotkia ja hänen ympärillään seisoi yksi rykmentti.
"Lintuni ovat nälissään", virkkoi hän eräälle neuvonantajalle.
"Niillä on epäilemättä pian viljalti ruokaa, oi kuningas", vastasi tämä.
Hänen vielä puhuessaan tuli joku sanomaan, että eräällä naisella oli kuninkaalle tärkeätä asiaa.
"Tuo hänet tänne", vastasi Dingaan. "Kaipaan uutisia ja ehkäpä hän tietää jotakin armeijastani."