Nainen saapui heti. Hän oli solakka ja kaunis ja talutti kahta pienokaista kädestä.
"Mitä tahdot?" kysyi kuningas.
"Oikeutta, oi kuningas", vastasi nainen.
"Vaadi verta, niin saat helpommin, mitä haluat."
"Verta vaadinkin, oi kuningas."
"Kenen?"
"Bulalion, kirveskansan päällikön, sekä Nada Liljankukan ja kaikkien hänen puoltajainsa."
Dingaan kavahti ylös ja vannoi suuren Elefantin nimeen.
"Mitä?" ärjäisi hän. "Onko Liljankukka sittenkin elossa, niinkuin tuo soturi väitti?"
"Onpa niinkin, oi kuningas. Hän on nyt Bulalion vaimo ja on noitakeinoillaan syrjäyttänyt minut, Bulalion ensimmäisen vaimon, vastoin lakeja ja kaikkia kunniallisia tapoja. Sentähden vaadin kostoa tuolle noidalle ja samalla hänellekin, joka oli mieheni."