Dingaanin istuimen takana seisoi kaksi neuvonantajaa, ylimyksiä, joita Dingaan rakasti ja vain he olivat kuulleet Zinitan sanat. Hän käski heidän asettua eteensä korvakuulon ulkopuolelle ja muista erilleen. Zinita astui lähemmäksi ja kertoi Umslopogaasin syntymän yhteydessä olleet seikat ja paljon muitakin tapahtumia, joista Dingaan ymmärsi, että kertomuksen täytyi olla tosi.
Kun kaikki oli kerrottu, käski Dingaan ympärillään seisovan rykmentin komentajan luokseen. Tämä oli roteva Faku-niminen mies. Dingaan sanoi hänelle tuimasti:
"Ota kolme komppaniaa ja oppaita mukaasi ja hiivi yöllä kirveskansan kaupunkiin, joka on Kummitusvuoren juurella. Polta kaupunki ja tapa kaikki sen konnamaiset asukkaat, äläkä missään tapauksessa laske kynsistäsi Bulaliota, kirveskansan päällikköä, jota sanotaan myös Umslopogaasiksi. Kiduta hänet kuoliaaksi, jos vain voit, ja tuo hänen päänsä minulle, ja ota hänen vaimonsa, joka tunnetaan nimellä Liljankukka, elävänä vangiksi, jos suinkin voit, ja tuo hänet tänne, sillä tahdon nähdä hänen kuolevan täällä. Ja ota karja myös mukaasi. Lähde heti ja kiiruhda, mies. Jos palaat voitettuna tahi laiminlyötyäsi jonkun kohdan, niin kuolet heti. Tapan teidät kaikki ja voitte olla varmat siitä, että kuolemanne tulee olemaan sangen pitkällinen. Mene!"
Mies tervehti ja kiiruhti soturiensa luo toistaen käskyn. Kolme komppaniaa syöksyi esiin ja kiiruhti hänen jälkeensä Umgugundhlovun porttien läpi Kummitusvuorta kohti.
Sitten viittasi Dingaan kätyrinsä paikalle ja sanoi ylimyksiä osoittaen, jotka olivat kuulleet Zinitan sanat, että noiden kahden täytyi kuolla!
Molemmat tervehtivät ja peittivät sitten kasvonsa, tietäen hyvin, että heidän täytyi kuolla, koska he olivat kuulleet liian paljon. Heidät surmattiin, ja sattui niin, että neuvonantaja, joka oli ennustanut korppikotkain saavan pian ruokaa, oli heistä toinen.
Sitten käski kuningas riistää Zinitalta lapset ja toimittaa heidätkin päiviltä.
Mutta kun Zinita kuuli tämän, alkoi hän valittaa surkeasti, sillä hän rakasti lapsiaan. Dingaan pilkkasi häntä sanoen:
"Mitä? Oletko sinä sitten yhtä hassu kuin kunnotonkin? Sanothan, että miehesi, jonka olet nyt saattanut kuolemaan, on erään vainajan jälkeläinen ja valtaistuimeni perillinen. Sanoit myös, että nämä lapset ovat hänen ja hänen kuoltuaan siis myös valtaistuimeni perillisiä. Olisinko niin hullu, että antaisin heidän elää? Vaimo, sinä olet joutunut omaan ansaasi. Ottakaa lapset!"
Nyt sai Zinita juoda kalkin, jonka hän oli toisille valmistanut, ja joutui aivan pois suunniltaan. Hän vannoi itkien ja käsiään väännellen katuvansa kunnotonta tekoaan ja sanoi lähtevänsä varoittamaan Umslopogaasia ja Liljankukkaa uhkaavasta vaarasta. Hän kääntyikin ja kiiruhti nopeasti portille, mutta kuningas nauroi ja nyökäytti päätään, ja pian oli Zinitakin saanut seurata lapsiaan.