Niin, sellainen oli hedelmä, isäni, jonka Zinitan, kasvattipoikani
Umslopogaasin ensimmäisen vaimon ilkeys kantoi.
Nämä olivatkin viimeiset Umgugundhlovussa tehdyt murhat, sillä juuri kun Zinitan viimeinen kuolinhuuto oli vaiennut, nähtiin etempänä olevan kukkulan rinteellä parveilevan miehiä mustanaan; puvuista päättäen ne kuuluivat Dingaanin armeijaan, jonka hän oli lähettänyt buureja vastaan.
Mutta mihin olivat korskea käytös, moitteeton järjestys, töyhdöt ja kilvet joutuneet, ja miksi ei kajahdellut voittokulu? Soturit lähestyivät pienissä ryhmissä kuin naiset ja kulkivat päät riipuksissa kuin nuhteita pelkäävät lapset.
Totuus ilmeni pian. Armeija oli lyöty perinpohjin Incomen rannalla buurien leirin läheisyydessä. Buurien tuli oli tappanut tuhansia, ja tuhansia oli sortunut Incomen aaltoihin, kunnes vesi oli ruvennut verestä punoittamaan, ja hukkuneita oli lopulta niin paljon, että toiset pääsivät kuivin jaloin joen poikki ruumiiden yli kulkien.
Dingaan tyrmistyi pelosta, sillä pakolaiset sanoivat vielä, että amaboonat olivat aivan heidän kintereillään.
Hän pakeni ja kätkeytyi Umfolozi-joen rannan tiheikköön, ja sinä yönä hehkui taivas veripunaisena Umgugundhlovun palosta. Sen muurien sisäpuolella ei kuultu enää Elefantin toitahduksia, ja liekkien räiske karkoitti korppikotkatkin kuolon kukkulalta.
* * * * *
Galazi istui kivisen velhottaren polvella ja tuijotti alhaalla leviäville aavikoille, joita kuu vielä kirkkaasti valaisi, vaikka yö alkoikin jo kallistua aamuun. Harmaakuono vinkui hiljaa hänen vieressään ja Kuolema oli työntänyt kuononsa hänen käteensä. Mutta Galazi ei välittänyt heistä, sillä hän mietiskeli parhaillaan Umslopogaasin kohtaloa, kuinka tämä oli sortunut naisen veltoksi orjaksi ja kuinka Nadan tulo oli pirstannut kirveskansan yhtenäisyyden. Kaikki naiset ja lapset olivat menneet naisten juhlaan, ja viipyisivät kauan poissa, ja Galazista oli näyttänyt, että miehiäkin oli paljon pujahtanut tiehensä ikäänkuin jotakin vaaraa peläten.
"Ah, Kuolema", virkahti hän vieressään loikovalle pedolle, "veljeni on suuresti muuttunut ja vain naisen suudelmain vaikutuksesta. Hänen metsästyksensä on loppunut eikä Itkuntekijä nouse enää, hän ikävöi vain naisen huulia eikä sinun karkean kielesi kosketusta. Hän, miesten ensimmäinen, hyväilee nyt vain naisen kättä, eikä tapparansa sileätä sarvivartta; hän on sortunut velttouteen ja häpeään. Chaka oli kuin olikin suuri kuningas kaikessa pahuudessaan, kun hän kielsi soturinsa menemästä naimisiin, sillä avioliitto heikontaa tarmon ja miedontaa veren vedeksi."
Galazi vaikeni ja tuijotti rävähtämättä kirveskansan kaupunkia kohti ja hänestä näytti kuin jotakin olisi välähdellyt Kummitusvuoren luoman varjon reunassa. Oli aivan kuin olisi katsellut neulaa, joka nahkaa ommeltaessa vuoroin katoaa, vuoroin ilmestyy taas näkyviin.