"Tiedät paljon asioita", sanoi hän.
"Kuninkaan korvat ovat pitkät, vaikka suu onkin pieni, oi päällikkö
Bulalio", vastasin minä.
"Mistä tiedät oloni Kummitusvuoren sutten luona, oi suu?" kysyi hän.
"Kuninkaan silmät näkevät kauas, oi päällikkö Bulalio. Viime yönä ne näkivät erään metsästyksen, joka oli sekä peloittava että kaunis. Suuri koodoo-härkä tuli juosten henkensä edestä jäljessään lukematon joukko ulvovia susia sekä kaksi aivan teidän näköistä miestä, joilla oli sudentaljat yllään."
Umslopogaas kohotti tapparaansa aivan kuin hän olisi aikonut murskata pääni, mutta antoi sitten aseensa vaipua, Susi-Galazin tuijottaessa meihin suurin silmin.
"Mistä tiedät, että nimeni oli kerran Umslopogaas, minkä itse olen jo melkein unhottanut? Puhu, oi Suu, tahi tapan sinut!"
"Tee niinkuin tahdot, Umslopogaas", vastasin minä, "mutta tiedä myös, että kun aivot ovat mäsänä, on suukin mykkä. Aivojen tuhoaminen on tietojen hävittämistä."
"Vastaa!" sanoi hän.
"En. En ole siihen velvollinen. Elämäkertasi tiedän ja sillä hyvä. Nyt asiaani."
"Minulle ei röyhkeillä omalla alueellani", ärjäisi Umslopogaas hampaitaan kiristellen; "sano joutuin asiasi, Suu pahainen!"