"Tämä on asiani, piskuinen päällikkö: Suuren Elefantin vielä eläessä sinä lähetit hänelle terveisiä erään Masilon mukana — terveisiä, joiden kaltaisia hänen korvansa eivät olleet milloinkaan kuulleet, ja jotka olisivat koituneet kuolemaksesi, sinä kopeuden pöyhistämä hullu, ellei kuolema olisi samassa korjannut suurta Elefanttia. Nyt tahtoo Dingaan-kuningas, jota minä palvelen ja jonka varjo nyt pimittää maan, puhua sinulle minun kauttani. Hän tahtoo tietää, onko totta, ettet tunnusta hänen ylivaltaansa etkä aio luovuttaa hänelle sotureita, tyttöjä ja karjaa veronmaksuksi ja auttaa häntä sodankäynnissä? Vastaa, päällikkö — vastaa lyhyesti ja kohdalleen!"
Umslopogaas aivan läähätti raivosta ja sormeili kiukkuisesti kirvesvartta. "Kiitä onneasi, oi Suu", kirahti hän vihdoin, "että lupasin olla koskematta sinuun, sillä muutenpa et olisi päässyt täältä — sinun olisi käynyt kuten kauan sitten muutamien sotureiden, jotka tulivat etsimään erästä Umslopogaasia. Vastaan sinulle lyhyesti ja kohdalleen. Katso noita keihäitä — ne ovat vain neljäsosa joukkojeni koko lukumäärästä — siinä vastaukseni. Näetkö tuota vuorta, tuota sutten ja aaveiden tyyssijaa — sitä ei kukaan tunne eikä sinne pääse kukaan muu kuin minä ja eräs toinen — siinä vastaukseni. Keihäät ja vuori yhtyvät — keihäät ja sutten iskuhampaat panevat vuoren elämään. Hakekoon Dingaan veronsa sieltä! Olen puhunut!"
Nauroin ivallisesti koetellakseni vielä enemmän Umslopogaasin, kasvattini, kärsivällisyyttä.
"Sinä hullu!" sanoin minä; "poika, jolla on apinan aivot. Dingaan, jota palvelen, voi lähettää sata jokaista keihästäsi kohti; vuoresi tallataan maan tasalle, ja sutesi ja aaveesi — Dingaanin suulla minä sylkäisen niitä päin silmiä!" Ja minä sylkäisin maahan.
Umslopogaas aivan vavahteli raivosta, niin että tapparakin tärisi. "Hoi, Susi-Galazi!" ärjäisi hän takanaan seisovalle miehelle, "tapammeko tuon ja hänen seuralaisensakin?"
"Ei", vastasi Galazi irvistäen, "lupasit heille rauhan. Palatkoot he kuningas-koiransa luo, niin että hän lähettää sitten nukkensa susiemme kanssa tappelemaan. Sitäpä kelpaakin katsella!"
"Mene, oi Suu", sanoi Umslopogaas, "häviä väleen, ettei sinulle mitään onnettomuutta tapahtuisi! Porttieni ulkopuolella löydät syötävää, millä voit nälkäsi tyydyttää. Syö ensin ja lähde sitten nopeasti kotiasi kohti, sillä jos teidät tavataan huomenna keskipäivän hetkellä keihäänheiton päässä kylästäni, niin sinä ja seuralaisesi saatte jäädä siihen iäksi, oi Dingaan-kuninkaan suu!"
Liikahdin ikäänkuin olisin aikonut lähteä, mutta käännyin äkkiä takaisin ja sanoin:
"Suurelle Elefantti-vainajalle lähettämissäsi terveisissä puhuit eräästä miehestä — mikä hänen nimensä nyt olikaan — niin, eräästä Moposta?"
Umslopogaas hätkähti kuin keihäänpiston saanut ja tuijotti minuun.