Hän hymyili pakostakin. Hän tunsi sydämensä keventyvän, ikäänkuin joku toinen olisi ottanut ratkaisun tehtäväkseen. — Hän hengitti kaupunkiaamun säästeliästä tuoksua ilolla, jota hän ei ollut tuntenut siellä kotonakaan keskellä tuoksujen paratiisia. Hän näki pienen huoneensa toisilla silmillä; hän näki, että sillä oli jotain hänelle annettavana. Ja hänessä heräsi rakkaus siihen tänä aamuna, ikäänkuin aavistaen jo, että hänen kohtalonsa täällä sinetöitäisiin.
Joku koputti ovelle.
— Ehkä kohtalo koputtaa, ajatteli Jeremias.
Pieni tyttö lyykisti ovella tuoden aamuteen ja aamulehden uudelle herralle.
Jeremias katsoi häneen niin ystävällisesti, kuin olisi hän todellakin ollut tuo »uusi herra» ja tyttö — Jumalan pieni posteljooni.
Tyttö jätti tarjottimen ja sanomalehden ja lähti huoneesta huomaamatta, kuten tekevät ne, joitten tulo on ollut merkityksellisempi, kuin mitä he itse ovat aavistaneetkaan.
Jeremias unohti teen ja syventyi sanomalehteen. Hänen katseensa liukui välinpitämättömänä yli suurten profeetallisten otsakkeiden: Aasia herää, Kamppailu nuorisosta, Tyynenmeren sota, Kaivosten kansallistaminen; se liukui ohi uutisten ja pysähtyi vasta ilmoituksiin. Palvelukseen halutaan: Nuori tyttö, koti kaupungissa — Lapsirakas yksinpalvelija — Ensiluokkainen keittäjätär — Kylmiä ruokia — Jazz-hand hohoi — Röyhellysompelija — Talonmies — Matkustamaan tottunut naishenkilö matkaseuraksi ulkomaille, vaiteliaisuus taataan. — Kesäviransijaisuus Antikvaarisessa Kirjakaupassa Kapeakatu 7.
Siinäpä se tuli, ajatteli Jeremias, levittäen tyynesti voita leivälle. Hän ei kiirehtinyt vähääkään, hän ei ajatellut sitä mahdollisuutta, että joku toinen pyrkijä ehtisi ennen, hän ei ollut levoton puutteellisista edellytyksistään. Hän esiintyi kuin mies, joka tietää asiansa jo ratkaistuksi, riippumatta toimenpiteistä, joihin hän itse saattaa ryhtyä.
Hän pukeutui erittäin huolellisesti tänä muistettavana aamuna, hän näki jo oman itsensä satojen vieraitten silmien kuvastimessa. Tämä oli jokapäiväinen toimitus, mutta tänään hän ei voinut vapautua eräänlaisesta jännityksestä ja levottomuudesta, joka salaisesti viehätti sanomattomasti ja antoi kaikelle valepuvun vivahteen. Pieni Kapeakadun kirjakauppa, joka ei vielä ollut nähnyt uutta myyjäänsä, näytteli jo määrättyä osaa hänen elämässään — mutta aavistiko hän, mitä osaa?