Niinkuin talven vallan alle vaipui luonto kahleisiin, odotellen kesän aikaa kunnes kahle poistettiin, — vapahana elon nesteet valui jälleen soluissaan, tainnoksistaan taimi nousi kesää uutta alkamaan;
Suomi samoin uinaeli tiedon, taidon tarpeessa, nytkin viel' on heikko taimi, kunnes saapi varttua, kunnes valo kaikkivallan sitäkin saa lämmittää: silloin kukkahan se puhkee, kukkimahan aina jää.
AAMURUSKO.
Kas kuinka kauniist' tuolla ruskottaa: se aamun koita kirkast' uskottaa. Jo idän ranne yhä laajenee ja valon voima kaikkivallallansa itsensä murtaa yöhyt-kahleistansa ja öisen haamut pakoon rientelee
Kuin aamurusko onpi Suomen kansa: se herännyt on öisest' unestansa ja huomen kaunis sille hymyilee. Oi, Herra, suojele Sa Suomeamme! Sun sanas valossa kun vaellamme, meit' öiset vallat eivät vangiks tee.
LAULA!
Laula, laula, Suomen lapsi, anna äänes helkkää! Laulu poistaa murheen usmat: sydän suurna välkkää.
Laula laulua puhtahimmat,
suloks synnyinmaamme!
Laulaissasi rintoihimme
uutta voimaa saamme.
Laula, että öisen varjot maasta häviääpi, että aamunkoitto armas työmme elvyttääpi!