POIS, POIS!
Pois, pois! Näin rinnassani soi.
Mi kumma tunne minut valtioi!
Pois, pois! Ma täältä toivoisin
yön ikikeston tummaisiin tupihin.
Pois, pois! — Ei ollut ennen niin,
sun vaivuin minä onnen unelmiin.
Pois, pois! — Voi, ettei vienyt ois,
mun armast' ystäväistäni Tuoni, pois!
Pois, pois! — On lempi viehkeä,
mut ystävä nyt lepää kylmänä,
Pois, pois! Sen silmä suloinen
nyt vaipunut on iäks unehen.
Pois, pois! Mun salli kanssasi
nyt jättää elon levoton maininki!
Pois, pois! Jo kutsuu kuolo tuo,
se levätä mun luonas jälleen suo.
HILJAA
Hiljaa, hiljaa soitto kuuluu tuolta laakson helmasta. — Lemmen jumalatar siellä soittaneeko kannelta?
Hiljaa, hiljaa soitto kuuluu,
kuuluu yhä hiljempään:
impi siinä istui nuori, —
mitä mietti mielessään?
Hiljaa, Hiljaa soitto kuuluu;
immen poski kalpenee,
ja hän nurmikolle vaipuu
viereen vienon kanteleen.
Hiljaa, hiljaa soitto kuuluu, kuuluu vain kuin valitus. — Nousee mulla'i rinnastani, hiljaa tumma huokaus.