KEINUSSA
Ma keinussa yksinäin istun näin illalla kuutamoyön. — Oi, annanko keinua hiljaa ja mieleni mietteihin lyön? Ei, vaan korkeelle nouskohon keinu, kuin ennenkin muinoisin vaan, kun impeni kanssa ma kiidin, ja unholaan jätimme maan!
Vaan hervonnut käteni vaipuu, pois, poissa mun impeni on; unelmoissa nyt viihtyä tahdon: seis, keinuni malttamaton! viel' impeni valkean liinan toki kerran heiluvan näin, mut lyhyt oli lempeni muisto, — ja yksinpä taasen ma jäin.
KULTAANSA IKÄVÖIVÄ RANNALLA
Mä rannalle käyskelen yksinäin vaan, kun ilta jo varjonsa luopi. Ah, tokkopa sieltä mä lohtua saan, vai tuskanko mulle se tuopi? Oi, aalto, sa sääliös sydäntäni! — Vaan huoaten virkat sa viestejäsi.
Sä sanoman saatat tuon murheellisen: täss' armaani hauta nyt luodaan. Ma rannalla istun ja itkien ma katson kuin luitasi tuodaan, ne rannalle lainehet lakaisee ja muistoksi minulle heittelee.
Ja meri se synkän katseensa luo ja surusta ain' yhä pauhaa, ja hoivaksi mulle taivaalta suo kuu himmeä hymyään lauhaa, ja tähdet mua vienosti katselevat, vaan kaikk' ovat lohdut tenhottomat.
Ma nimesi rakkahan kirjoittaa nyt santahan tahdon, oi kulta, ja kukan myös tahdon ma istuttaa: se lemmen muisto on multa. Taas rannalle sitten mä käyskellä saan, mun kukkaani itkulla kostuttamaan.
PETETTY POIKA
Ulapalla aallokossa vene nopsaan liitääpi; venehessä istuu poika, kullan luo mi kiitääpi. Lemmestä kun sydän sykkii, rinta riemuin aaltoaa, odotellen onnen rantaa silmä ahnas katsastaa.