"Mutta kun kapteeninrouva matkustaa nyt maanantaina, niin ei flyygeliä soiteta koko talveen. Jos huonetta mahdollisesti lämmitetään vielä epäsäännöllisesti, niin se vahingoittaa tavattomasti soittokonetta. Se joko on muutettava alas jälleen tai täytyy sillä soittaa joskus. Minä mielelläni — palkankorotusta pyytämättä — tarkastelisin silloin tällöin salin lämpöä ja soittaisin myös toisinaan, ellei rouvalla ole mitään sitä vastaan."
"Sitä vastaan minulla ei ole mitään — jos pehtori itse vaan tahtoo istua siellä yksin."
"Yksin — tietysti", sanoin nauraen.
"Pehtori näyttää olevan erinomaisen hyvällä tuulella tänään", huomautti hän röyhkeydestäni loukkautuneena — ja tällä kertaa syyllä.
"Asiain muutos aiheuttaa sen. Minua on niin kauan painostanut tuo kuviteltu epäsuosio, että mieli tuntuu keveältä, kun tuo taakka nyt on poissa. Mutta jos nyt kapteeninrouva matkustaa jo maanantaina, niin pitäisi minun varmaankin saada muutamia ohjeita…"
"Todellakin — aivan niin — mutta…"
"Ehkei kapteeninrouvalla olisi enää huomenna aikaa…"
"Joudun todellakin ymmälleni — olen niin tottumaton maatilan hoitoon, etten nyt heti paikalla huomaa kaikkea, jota ehkä olisi mietittävä — en tiedä mitä noiden ohjeiden tulisi koskea, että…"
"Ensinnäkin: kuinka usein minun tulee kirjottaa teille, rouva, miten määräätte?"
"Kirjottaa? Minulle?"