"Minä vakuutan, että iloni on pilalla, jos pysytte päätöksessänne."
"Suokoon Jumala, ett'ette itse pilaisi iloanne — pilaisi sitä iäksi."
"Mitä tarkotatte?"
"Olen arvannut, minkätähden rouva on pannut tämäniltaisen juhlan toimeen…"
Silloin huomasin että heikko puna alkoi kohota hänen ohimoilleen. Mutta minä vähät välitin hänen vihastaan nyt!
"Minkäkö tähden olisin pannut toimeen?" huudahti hän.
"Rouva on ajatellut — kihlausta — julkaisua."
Hän kävi tulipunaseksi. Se ärsytti minua ja minä jatkoin:
"Tiedän kyllä, ettei neuvot ja varotukset auta tällaisissa asioissa — kaikkein vähimmän, jos neuvoo ja varottaa kapteeninrouvaa — mutta — muistakaa aina kuitenkin, että olen varottanut teitä — te olette liian hyvä hänelle — te alennatte itseänne."
Hän nosti äkkiä katseensa. "Houriiko pehtori? Vai kenestä te puhutte?"