"Mitä pahaa siinä sitten olisi? En pidä itseäni vielä liian vanhana — jos näytätte minulle oikean, niin ties' mitä teen…"
Näin hänen kasvojensa ilmeessä jotain — jotain — joka, nyt kun tiesin että…
No niin — syöksyin häntä kohti huudahtaen:
"Lilli — ymmärränkö teidät oikein?" Hän hymyillen vaan katsahti minuun.
"Lilli!" Ja sitten hän lepäsi rinnoillani.
Silloin — luonnollisesti — avautui ovi ja Hjalmar aikoi astua sisään. Mutta nähtyään ryhmän huoneessa, hän sanoi hämillään: "oi! suokaa anteeksi!" ja sulki taas oven niin nopeasti, ettei ennättänyt kuulla, miten kehotin häntä astumaan sisään.
"Vieraani odottavat — minun pitää kiiruhtaa", sanoi Lilli. "Nyt tulette kai tekin?" lisäsi hän hurmaavasti hymyillen.
"Olen hetken kuluttua valmis."
"Ja" — hän näytti hämmästyneeltä, mutta samalla veitikkamaiselta — "vieläkö pelkäätte julkaisua?"
"Pyydä, että Hjalmar esittää maljamme. Oi Lilli — miten olen kärsinyt ja ollut tuskissani — ollut tuhma!"