"Onko pehtori tehnyt sellaisen arvion kirjallisesti?" kysyi kapteeninrouva senjälkeen.
"Olen — oman suunnitelmani mukaisesta sadosta — huvin vuoksi valmistin osapuilleen vertailevan taulun nykyisten ja järjellisesti ajateltavain tulojen suhteen."
"Olisiko pehtorilla mitään sitä vastaan, että minä saisin sen haltuuni ja esittäisin sen jollekin asiantuntijalle?"
"Ei, ei mitenkään — suurin iloni olisi, jos jotenkin voisin palvella rouvaa."
"Pyydän sitten yhden henkilön tulemaan jonakin päivänä tänne tarkastelemaan arvioitanne — henkilön, joka täysin kykenee siihen. Mutta pyydän että pehtori vastaiseksi pitää salassa nämä arviot — ne voisivat tuottaa minulle tavattomia ikävyyksiä, jos tulisivat tietoon ja huomattaisiin sitten vääriksi."
No niin, paria päivää myöhemmin ajoi tänne vanha, harmaapäinen retkale — otaksun että juuri kapteeni Lind-vainajan moinen — tämän nimi oli Lönneberg, ja puolustinpa miten tahansa suunnitelmiani ja mielipiteitäni, häneen ei pystynyt järjen hitunenkaan. Typeryyksiä, typeryyksiä! — mitään muuta hän ei sanonut. Ja näeppäs — sentähden olen nyt "huimapäinen yrittelijä".
Hyvää yötä.
Polle.
YHDEKSÄS KIRJE.
Siltala, 25 p:nä kesäk.