Olen jo siksi ärtynyt, että turhanpäiväisimmätkin asiat saavat minut suunniltani — kuten esimerkiksi se, että kapteeninrouva otaksuu minun olevan rakkaussuhteissa Liinan kanssa. Kannattaako järki-ihmisen moisista suuttua!

Luonnollisesti pikku patani sen minulle ilmotti.

"Elsa hoi — mihin nyt aiot?" huusin eräänä päivänä, kun näin pienokaisen taas aivan yksin käyvän puistoa kohti.

"Tahdon mennä teiriä katselemaan."

"Mitä katselemaan?"

"Teiriä — minä tahdon nähdä ne, vaikka äiti sanoo, ettei täällä mitään teiriä ole."

"Missä niitä sitten pitäisi olla?"

"Etkö sitä tiedä? Puistossa — siellä missä sinä eilen olit Liinan kanssa, kun me menimme uimahuoneeseen."

Suureksi harmikseni on usein tapahtunut, että teillä ja poluilla äkkiä kohtaan Liinan — Miina on näyttänyt heittävän kaiken toivon, ja olen vakuutettu, että hän lopuksi hyötyy enemmän ajurista. No niin, eilen minulla oli taasen onni käydä kotia hänen kanssaan kohdattuani odottamatta hänet. Ja totta hitto vie sattui niin, että kulkeissamme puistotietä suurellaisen kentän laitaa, tuli kapteeninrouva, kamreerinrouva, Viivan ja Elsa vastaamme pitkin käytävää, joka oli tuon pienen niityn toisessa laidassa.

"Kuka sinulle on uskotellut, että siellä on teiriä?"