Kiitos sentähden, veli rakas, viime kirjeestäsi. Minua ilahuttaa, että heinänteko Thorsby'ssä on onnistunut hyvin. Täällä aloimme jo aikoja sitten — aloimme heinänteon jo ennenkuin kirjotin viime kirjeeni, vaikken sattunut mainitsemaan mitään siitä. Ja juuri hein'aikana sattui täällä yhtenä päivänä tapaus, jossa sain loistaa ja joka melkoisesti muutti asemaani ja arvoani tai herätti ainakin asianmukaista kunnioitusta minua kohtaan väessä, joka aina katsoo ruumiinvoimain suuruuteen — niinpä vainkin, tuskinpa olen sulle kertonutkaan, että se kunnioitus oli vaarassa.
Kansa täällä on hidasta ja kuhnustelevaa. Vähintäin kolmasti nämä miehet kohottavat lakkiaan kynsästäkseen yhtä monasti päätään, ennenkuin ryhtyvät mihinkään, vaikkapa vain takin riisumiseen yltä. Toimivatpa sitten mitä tahansa, kävivät ja katsoivat niin luulisi heidän liikkeistään, että he aina ovat ihan uupumaisillaan.
Käsität etten voinut katsella sellaista huutamatta silloin tällöin, nyhkäisemättä heitä toisinaan saadakseni hiukan enemmän vauhtia toimiin. Usein en voinut heidän töitäänkään hyväksyä — he tekivät niin haluttomasti, ettei moista voinut suvaita. Tempasin monasti auran heidän käsistään näyttääkseni, miten oli oikein kynnettävä — vaikkei jumal'paratkoon näillä viheliäisillä auroilla missään tapauksessa saa mitään kunnon kyntöä aikaan!
Tuo kaikki kuitenkin teki välit kireiksi ja väki alkoi murista. Tulin heille välistä tiuskineeksi, ja arkoja kun ovat, vaikenivat he jälleen. Kun sitten hankin heinäntekoon töllistelivät he kummastuksesta. Kevät ja kesä oli ollut niin kuiva, ettei siellä ollut vielä mitään niitettävää, he tuumivat. Sille en mitään mahda — sitä vähää, mikä siellä on, ei saa heittää hukkaan, kenties loppukesä on kosteampi, niin että syksyllä saamme jotain taas katon alle. Mutta sepäs ei lainkaan ollut heille mieleen. Siitä koituisi ylimääräistä työtä, johon heitä ei haluttanut ryhtyä.
Sain sitten illalla kutsun kapteeninrouvan puheille.
"Väki valittaa, että pehtori tahtoo jo alottaa heinänteon, vaikka niityillä on niin heikko kasvu, ettemme saa puoliakaan tarvittavista heinistä."
"Todella on kasvu huono, emmekä saa kylliksi heiniä — mutta sitä suurempi syyhän on korjata se vähä mikä on saatavissa."
"Niin mutta enemmänhän sitä tietenkin karttuisi, jos olisi pitempi kasvuaika."
"Karttuisi enemmän latoihin laahattavaksi — tietenkin — mutta päivä päivältä vähemmän kunnollista eläinten ruokaa."
"En ymmärrä — jos meillä ladoissa on enemmän, niin on meillä myös enemmän eläimillemme annettavaa?"