"Herra Jumala — onko herra Paulin käynyt pahoin?"
Avasin silmäni ja näin kamreerin ja kamreerinrouvan seisovan kumartuneina ylitseni.
"Ei — ei lainkaan. Väsyin vaan hiukan härkätaistelussa — ja se se eron näin suureksi tekee väärän ja oikean espanjalaisen välillä."
"Se olisi meidän pitänyt arvata ja ymmärtää — ei se ollut mikään leikinasia, jonka suorititte. Mutta tässä olisitte saanut yksin maata, ellei Lilli olisi ollut meitä tarkkanäköisempi. Minä, tomppeli, luulin että olisitte ollut hyvinkin tottunut tuollaiseen — ettei maan rivakin väki tiedä heikkoudesta mitään. Mutta mitenkä te taivaan tähden saatoitte selviytyä tuollaisesta taistelusta, ellette ennen olisi harjoitellut."
"Olen kylläkin — mutta siitä on jo pitkä aika ja vuosienhan vieriessä ihminen vanhenee."
"Oh, herra Paul — kuinkahan minun ja lasten olisi käynytkään, ellette olisi ollut saapuvilla!" huudahti kamreerinrouva, joka ei nähnyt urotyötäni, vaan oli kuullut jälkeenpäin sitä kuvailtavan. "Niin kauan kuin elän…" ja niin edespäin ja niin edespäin, kunnes minä, päästäkseni heistä, vakuutin pikemmin tointuvani, ellei huoli seuranpidosta riistäisi minulta välttämätöntä lepoa. Mutta:
"Tästä emme lähde ennenkuin olette onnellisesti kotona!" huudahti kamreeri innokkaasti.
Minun täytyi siis nousta, mutta hoipertelin koko ajan niin, että molemmat tahtoivat tukea minua. Silloin kapteeninrouvan sisäkkö tuli juosten vastaamme karahviini ja lasi kädessään.
"Kapteeninrouva pyytää, että pehtori vahvistuksekseen ottaisi lasin konjakkia."
"Sitä juuri tarvitaankin!" huudahti kamreeri ja — todellakin juuri sitä tarvittiin! Kulautin suuhuni pari lasia ja tunsin itseni toiseksi ihmiseksi. Ja sitten kun olin oikein reippaana esiintynyt jälleen pihalla, pidin siellä pienen puheen väelle, minäkin — mutta se oli suoraa, koristelematonta puhetta. Huomasin että he häpesivät. Talonpojalle oli suuremmaksi häpeäksi kuin kenellekään muulle paeta härkää — vallankin kun härkä on niin mitätön, että pehtori sitten rupeaa sillä ratsastamaan. Nyt ei sitten muuta kuin pehtoria ylistelemään — ja sen he nyt tekivätkin. Huomasin sen heidän muuttuneesta käytöksestään minua kohtaan.