Kiirehdin sieppaamaan takkiani.
"Ei — ei — takitta — sellaisena kuin nyt olette."
Läksin — paitahioillani.
"Onko pehtori hyvin märkä?" kysyi hän tarkastellen jalkojani.
"Ei tee mitään — tällaisessa lämmössä."
"Jos pehtori tahtoisi sytyttää sikarin, niin voisimme ehkä jatkaa keskusteluamme?"
"Tietysti — sikarittakin."
"Niin — mutta…"
"Sytyttäkää, olkaa hyvä. Tiedän että herroilla on aina hupaisampaa, kun saavat tupakoida."
Asema oli hyvin merkillinen. Hän ja minä — takitta, suussani röyhyävä sikari — pienessä ahtaassa kammarissa!