"En voi selittää mielipiteitäni — siinähän on jo kylliksi, että teen sen. Tahtoisin vaan tietää luuleeko pehtori, että tila uudistustenne kautta tuottaisi kolme tai viisitoistatuhatta markkaa enemmän kuin nykyään, ja voinko luottaa sanaanne, jos niin vakuutatte?"
"Kuten sanoin, saatan huomenna kuolla ja silloin voi toimistani koitua vahinkoa, ellei seuraajani jatka suunnitelmaani. Rouva voi naida henkilön, joka on erimieltä kanssani…"
"Olkaa puuttumatta yksityisasioihini."
"Olette, rouva, tässä asiassa siksi tärkeä tekijä, jota, katsoen tähän miltei varmaan lopputulokseen, ei voi jättää lukuunottamatta — minähän ja asemani täällä riippuvat mielivallastanne. Mutta jos suunnitelmani pannaan täytäntöön sellaisena kuin sen olen ajatellut ja jos työt tehdään kuten itse ne tekisin, ja ellei mikään tähän asti tuntematon seikka tee asiaa mahdottomaksi — silloin rouva voi luottaa arvioihini."
"Kovin monta 'muttaa' siis on!"
"Jokainen hanke perustuu tosiseikkoihin. Jotta se menestyisi, ei saa sattua mitään erehdyksiä laskuihin."
"Senvuoksi täytyy tulla vakuutetuksi edellytyksistä, ennenkuin mihinkään ryhtyy. Minusta alkaa tuntua siltä, että pehtori on sittenkin tehnyt arvionsa sangen kevytmielisesti ja nopeaan."
"Olen päinvastoin tutkinut maaperän niin tarkkaan kuin olen voinut, sekä peltojen että luonnonniittyjen — enkä ole huomannut mitään, joka estäisi asian onnistumista."
"Mutta, Herran tähden! Eikö pehtori voi sanoa sitten mitään varmaan? Näyttää aivan siltä kuin itse epäilisitte suuresti."
"Jos tila olisi omani, niin en vähääkään epäilisi."