Mekko pääni yllä juoksin portaita ylös — ja olisin törmännyt kapteeninrouvaa vastaan, ellei hän olisi väistänyt. Pääni oli kumarassa, kuten sateessa ainakin, enkä nähnyt häntä ovella.
"Tämä näyttää hyvin lohduttomalta", hän sanoi. "Mitä pehtori arvelee — mahtaako sade tauota?"
Muistaen, että hän järkähtymättömästi uskoi raamatun ylösnousemusoppiin, vastasin:
"Varmaankin, siitähän Jumala on antanut meille sateenkaaren merkiksi ja vakuudeksi."
"En ajatellut nyt neljääkymmentä yötä — en tahtoisi jäädä tänne edes täksi yhdeksikään. Miten on — onko pehtori jo lopettanut toimituksensa täällä?"
"Toimitukseni — minulla ei ole täällä mitään toimitettavaa enää. Mutta sade ei taida tauota tänäiltana."
"Mutta eikö pehtori luule, että tuo mekko suojelisi teitä kyllin kotimatkalla — ellette itse tahdo käyttää sadetakkianne?"
"Eihän minusta ole lukua, vaan teistä, kapteeninrouva."
"En pelkää sadetta."
"Mutta takkihan peittää vaan yläosan…"