Hän vastasi niin ystävällisesti "Kiitos!" että ymmärsin hänen olevan märän aina sieluunsa saakka eikä yksin ruumiiltaan, niin että yksin ylpeyskin oli tavallisestaan laimentunut.

No niin — jos hän oli yhtä märkä kuin minä, niin oli siinä ihan kylliksi. Tuntui hyvin ihanalta, kun sai heittää vaatteet yltään ja sai kuivat sijaan ja hiukan syötävää. Illalliseni oli onneksi vielä pöydällä, ja sittenkun rauhassa olin vetänyt yhden sikarin, kävin mielihyvällä vuoteelleni. Mutta huolimatta siitä, että jo useasti luulin olevani melkeen unessa, huomasin kuitenkin aina olevani jälleen valveilla.

Kello on nyt kolme — tuskin maksaa enää vaivaa käydä nukkumaan. Mutta tahdon sittenkin kerran vielä koettaa, koska yhä edelleenkin sade läiskyy ulkona ja on siis vielä pari tuntia aikaa. Siis hyvää huomenta ja jääös hyvästi!

Polle.

KOLMASTOISTA KIRJE.

Siltala, 3 p:nä elok.

Rakas veli!

Olen ollut mitä hirveimmässä vaarassa, mutta onnettomuus saatiin torjutuksi tällä kertaa. Kuitenkin voi sellainen tapahtuma sattua milloin tahansa — tuntuu siltä kuin pääni yläpuolella riippuisi Damokleen miekka. Muuta ei kaipaisi kuin että tulisi joku, joka minut tuntisi, olisi hyvin kiusallista, jos nyt joutuisin ilmi — en ole tullut sitä ajatelleeksi ennenkuin juuri nyt — mutta jutut, jotka alkaisivat minusta kiertää, ja mielipiteet, jotka kapteeninrouva arvatenkin silloin saisi minusta, eivät olisi ihania!

Kerron sulle kuitenkin.

Täällä on ollut tapana lopettaa heinänteko kapteeninrouvan nimipäivillä, Helenanpäivillä, siksi että juhla, joka silloin pannaan toimeen väelle, sattuisi samaan aikaan ja ikäänkuin lisäisi nimipäivän vieton loistoa.