Siltala, 25 p:nä elok.
Kiitos, veli rakas, kirjeestäsi. Tahtoisitko soittaa Lagströmille ja sanoa hänelle, että täydellisesti hyväksyn hänen päätöksensä jättää nyt, kun syyssatokin tuli niin odottamattoman suureksi — ihmeitä ihan tekevät nurmemme salaojineen, täällä saimme samallaisten ilmain vallitessa kurjan syyssadon — tahtoisitko sanoa hänelle, että hän teki oikein jättäessään koko saran sensijaan puolittain siemeneksi. Tänä vuonna saadaan erinomaista siementä, siitä ei ole epäilystäkään. Oi, koskahan täällä päästään niin pitkälle, että omalla hyvällä heinänsiemenellä kylvetään niityt!
Mutta voitto! Voitto minulle — alku on tehty. Olemme myöneet kaksikymmentäviisi lehmää kahdestasadasta markasta kappaleen, olemme ostaneet neljä auraa, piikkiäkeen ja jyrän, ja me olemme kyntäneet, kunnollisesti kyntäneet ja peranneet mukulakivistä osan peltoa, joka kokonaan jätetään kesannolle. Suunnitelmani on otettu kokonaan.
Miten se tapahtui — mikä sai hänet lopuksi päättämään? Sitä en tiedä. Selvää on, ettei sitä vaikuttanut Hjalmarin pila luotettavaisuudestani ja onnestani. Mutta paria päivää heidän lähtönsä jälkeen, tapasin suureksi ihmeekseni aikasin aamulla, kun palasin kylvystäni puiston läpi — kapteeninrouvan. En tahtonut aluksi uskoa silmiäni, sillä hän ei koskaan näyttäynyt ennenkuin suurusaikaan — ja nyt oli kello kuusi. Hän lienee alkanut jonkun terveysveden juonnin, sillä olen tavannut häntä miltei joka aamu senjälkeen puistossa.
Tahdoin käydä hyvää huomenta lausuen ohi, mutta hän pysähtyi odottamatta ja alkoi puhua ihmeen ihanasta ilmasta — aamu oli houkutellut hänet ulos.
"Onko pehtorilla kovin kiire?" kysyi hän sitten.
"Enpä juuri tiedä — pelkään että väki pellolla laiskottelee, jos en näyttäydy…"
"No niin — voinhan kävellä yhtä hyvin sille taholle kuin muuallekin. Lähtekäämme, niin en viivytä pehtoria — sama asia kiusaa minua yhä vieläkin. Tahtoisin kysyä pehtorilta — lupaisitteko minulle, ettette jätä työtä puolinaiseksi, jos nyt ryhtyisimme noihin ehdottamiinne parannuksiin täällä. Mutta teidän täytyy luvata, että sitten viette perille, järjestätte ja panette alkuun tuon uuden — ennen en uskalla asettaa mitään alttiiksi. Sillä jos turmelen maatilan niin, että se antaa vähemmän kuin nyt, enkä sitten saakkaan mitä olen toivonut voittavani, niin olen auttamatta hukassa — toisin sanoen, en ole menettänyt ainoastaan nykyisiä tulojani, vaan koko omaisuuteni. Siis — mitä pehtori vastaa?"
"Että ennen kaikkea tulisi olla täydellinen luottamus kapteeninrouvan puolelta…"
"Luotan täydellisesti pehtoriin."