Polle.
VIIDESTOISTA KIRJE.
Siltala, 10 p:nä syysk.
Rakas veli!
Kapteeninrouvani on yhä vieläkin täällä. En tiedä mistä syystä hän siirsi matkaansa, mutta kun vaunut, joissa ruustinna, kamreerinrouva ja lapset istuivat, olivat vierineet matkoihinsa ja viittailut ja huiskutukset viimeinkin luonnollisten esteitten takia lakanneet, huomasimme me — kapteeninrouva ja minä — seisovamme kahdenkesken puutarhan veräjällä.
Olin kutsuttu aamiaiselle "koska niin ruustinna kuin kamreerinrouva ja lapsetkin tahtoivat saada tilaisuuden kiittää minua kaikista vaivoista, joita olin heidän tähtensä kesällä nähnyt", ja sitten olin saattamassa heitä vaunuihin, auttamassa heitä sisään ja huiskuttamassa jäähyväisiä — niin, ja nyt seisoimme siinä muiden mentyä.
"Niin on taas suvi kulunut ja syksy tullut — nyt käy Siltala hiljaiseksi ja autioksi!" hän sanoi.
"Ei vielä, rouva, ei vielä. Syyskuun ensimäinen päivä voi olla koululaisille ja kaupunkilaisille merkkipäivä — meille maalaisille riittää kesää vielä kauan, toivon minä."
"Olette oikeassa, mutta kesävieraiden lähtöhän koskee kipeästi meihin, kipeämmin ainakin kuin oikeiden muuttolintujen — ei voi mitään sille, että tuntee itsensä yksinäiseksi ja hylätyksi, kun näin jää seisomaan jäähyväisten jälkeen."
"Silloin lähtee ihan yksinkertaisesti paikoiltaan ja…"