"Jos hän tahtoo häväistä minut silmissänne, niin en kiitä häntä."
"Silloin pehtori…"
Ja siihen hän lopetti. Jonka jälkeen hän jatkoi:
"Silloin pehtori kai haluaisi sadeilmoja, jotka ovat syksyllä niin ikäviä täällä maalla?"
"Ikäviäkö?" huudahdin. "Milloinka huoneemme tuntuvat kodikkaammilta ja elämämme siedettävämmältä kuin sateen solistessa ja vihurin vinkuessa?" Kaksinverroin hauskemmalta tuntuisi istua lämpösenä ja kuivana ja suojassa tuolla ylhäällä soittamassa ajatellen: "Ei hätää mitään, kaikki itää!"
Hän purskahti nauruun.
"En tiennyt, että soitolla on niin valtava vaikutus!"
"Tuolla sateessa, aioin sanoa."
Hän aikoi lausua jotain, — mutta vaikeni taaskin.
Mutta niinkauan kun on näin ihana sää, jatkoi hän hetkisen kuluttua "tulisi sitä käyttää hyväkseen. Haluttaisiko pehtoria taas huomenna tulla järvelle. Hauskaa olisi saada kaloja — tuollaisia oivallisia ahvenia kuin saimme toissa sunnuntaina."