Ja hyväilevällä äänellä hän jatkaa:
— Kas niin, kultaseni, koeta nyt sentään tottua minun salattiini!
— Hyvä ystävä, en ikipäivänä koeta tottua mihinkään uutuuksiin. Olen aivan tyytyväinen vanhaan makuuni.
— Mutta kuulehan, Leander, minun täytyy sanoa, että olet jotenkin epäkohtelias ja kiittämätön.
— Etkö sinä ole yhtä epäkohtelias pakottaessasi minua syömään semmoista, josta en välitä.
— Mutta sinä et ainoastaan välittäisi, vaan pitäisitkin siitä, jos vain maistaisit. Ihmiset eivät tavallisesti pidä öljymarjoista, ennenkun syövät niitä muutamia kertoja, mutta sitten ihan ihastuvat niihin.
— Minusta on mieletöntä nähdä sellaista vaivaa, kun kumminkin on niin paljon semmoista — ja yllin kyllin — josta voi pitää.
— Mutta, Leander, sinä et ole nyt hyvä etkä ystävällinen. Luullakseni meidän pitäisi koettaa totuttautua siihen, mikä toisesta hyvälle maistaa.
— Siispä arvelen minäkin, rakas Hero, että sinä koetat pitää salatista, joka on laitettu sokerin ja etikan kanssa.
— Mutta sehän on niin jokapäiväistä ja tavallista! Tuskinpa missään hienossa seurassa syödään sellaista salattia!