"Jos se voipi saattaa sinut yksitotiseksi, Jim, niin uskon, että niin on laita", vastasin minä.
"No, koska vietät häitäsi? Koska tulee tuo autuas päivä?"
"Aikaa ei ole vielä määrätty".
"Miks'ei? Sinun pitäisi kiiruhtaa. Ei siinä ole mitään viivyttämistä, ell'et juuri Parisista tuota hääkoristeita. No, minun täytyy myöskin lähteä sinne. Jos neiti Alice huolisi minusta, voisi meistäkin tulla pariskunta; tuohan olisi hupaista! Sanopas Harry, millä tavalla sinä suorit itsesi pulasta?"
"Mistä pulasta?"
"Niin, tuosta kosimisesta".
"Sen saat arvata, — en muista enää".
"Minä sanon sinulle, Harry, minä en koskaan tohdi kosia tyttöä, josta en ole varma. Minä tutkisin hänet ensin juurtajaksain, saadakseni tietää, huoliiko hän minusta vai ei".
"Jos sinä käytät tätä keinoa neiti Alice'n kanssa, niin saat luullakseni vertaisesi kanssa tekemistä. Minä arvelen, että hän osaa vaihtaa kielto- ja myönnytyslauseitansa yhtä hyvin kuin ranskalainen nainen".
"Oh, ei mikään ranskalainen nainen vedä vertoja sille lapselle", sanoi Jim, "vaikka ei voi kieltää, että hän onkin harakka; mutta, vakaasti puhuen, on Alice yksi Newyorkin suloisimmista tytöistä. Jim'in aika ei ole sentään vielä tullut. Älä siis häiritse minua, Harry, tuollaisilla joutavilla puheilla. Minun täytyy tänään ilmoittaa kolme kirjaa, ja minulla on vaan puolentoista tuntia aikaa".