Jim oli todella luonnon ihmeellisimpiä ilmiöitä, sillä hän oli aina iloinen ja hänen henkiset haltijansa olivat alituisessa liikkeessä, joka hetki tuottaen pinnalle mitä hulluimpia ja naurettavimpia ilve-kuplia. Oli aivan yhdentekevää olipa hänen seurassansa kuinka yksivakainen tahansa — hänen kestäväisyytensä ja kokkapuheittensa vaihettelevaisuus olisi voinut häiritä synkimmän erakonkin juhlallisen totisuuden.
Bolton oli tottunut näkemään hänen syöksyvän sisään koska tahansa, sellaisella vauhdilla, että kaikki hänen paperinsa lentelivät ympäri laattiaa. Hän nojautui silloin istuimellensa ja sanoi ystävällisellä hymyllä, tulipa häiriö sitte kuinka sopimattomalla hetkellä tahansa: "vai niin, Jim'kö se on?"
"Nyt on aika lähteä", huusi Jim, kolkutellen harjallansa oveeni, pukeutumisensa loputtua. "Tule pois nyt poikaseni; rientäkäämme!"
Minä aukaisin oven ja Jim tarkasti minua oikein isällisesti kireestä kantapäähän saakka ja käänteli minua joka taholle, ikääskuin olisin ollut lasten-kodin poika, puettu näytettäväksi.
"Noilla tyttö-lapsilla on niin mainion tarkat silmät", muistutti hän; "kas niin, kyllä sinä kelpaat, ja oikein tarkoin katsellen etpä olekaan aivan ruma", lisäsi hän mielistellen. "Tule pois nyt. Minä olen saanut kuulla koko joukon uutisia, joilla ai'on nostaa huomiota tänä iltana tyttö-parvessa".
"Mitä ne siis?"
"Oh, minä olen saanut tietää moniaita huvittavia erityiskohtia tuossa uudessa kihlauksessa, joka vasta julkaistiin. Minä tiedän mistä kihlasormus ostettiin, mitä se maksoi, tiedän mistä morsiamen kalliit kivet ovat ostetut, ja minkä näköiset ne ovat — salaisuuksia, näetsen, jotka ovat varsin suuresta arvosta, — mutta Jim ne tuntee, hänpä ne tunteekin! Saathan nähdä mikä elämä nousee kyyhkyis-parvessa. Minä lupaan, jos tahdot jatkaa tuttavuuttasi neiti Evan kanssa, pitää kaikki muut niin ympärilläni kiinnitettyinä, ett'eivät he sinua muistakaan".
Täytyy myöntääni, että olin vähän hämilläni, ajatellessani että saan heittää silmäyksen seura-elämän salaisuuksiin, ja katselin vähäisellä kateudella Jim'in liikuntojen mukavuutta ja varmuutta. Hän oli mielestäni oikea keikailija ja senpätähden antauin hänen suojeluksensa alle puoleksi ilolla, puoleksi kärsivällisyydellä.
Kun nuori mies, jonka täytyy itse raivata tiensä elämän läpi ja olla säästäväinen, joutuu nuorten ja rikkaiden nykyajan naisien pariin, tuntuu juuri kuin hän olisi äkkiä muutettu Novaja Semliasta kuumaan ilman-alaan. Hän on joka-päivä ankarassa työssä ja suuressa itsensäkieltämisessä, jota vastoin nuoret Amerikan naiset, jotka kansallisessa suhteessa ovat hänen vertaisiansa, jotka hänet lumoavat ja joiden seuraan hän pyrkii, elävät kuin linnut ilmassa ja kukat maassa ajattelemattakaan työtä, vaivaa tahi vastoinkäymistä. He ovat iloisia, huolettomia olennoita, jotka elävät ainoastaan nauttiaksensa, huvitellaksensa, tullaksensa hyvin kasvatetuiksi, vaatetetuiksi, elätetyiksi ja mielistellyiksi ja herkku-päiviä pitääksensä. Englannissa syntyvät miehet tuollaiseen asemaan, rikkauksien perillisiksi, työttömyyteen ja velttouteen ja heistä tuleekin sentähden usein laiskureita, jotka elävät ainoastaan tuhlataksensa ja nauttiaksensa. Mutta Amerikassa, jossa eivät mitkään lait pidätä rikkauksia yksinomaan joissakuissa erityisissä perheissä, on yleinen sääntö, että kukin saapi itse hankkia rikkautensa, ja sen, joka niitä tahtoo hankkia, täytyy alkaa jo nuoruudessansa. Ainoa ylimys-sääty, joka täällä löytyy, on nuori naimatoin nainen, jolla on oikeus odottaa, kunnes velvollisuutensa tulevat hänen luoksensa.
Talo, jonne tänä iltana tulin, oli yksi näitä Newyorkin palatseja, jotka ovat mitä hienoimmasti varustetut parahimpain europalaisten mallein mukaan, ja joissa huone-rivit aukaisevat eteemme mitä ihanimmat näyt. Kallis-arvoiset maalaukset kaunistivat seiniä ja silminnähtävästi oli sillä, joka oli koonnut tämän suuren paljouden taide-teoksia, erinomainen kauneuden-tunne. Tämä ei ollut mikään tavallinen rikkauden loisto, vaan näkyi olevan tarkkuudella valikoittu kokoelma.