Jim, joka toimitti seremonia-mestarin virkaa, esitteli minut herra ja rouva van Arsdel'ille ja nuorille naisille, joiden huulilla välähti vaarallinen hymy, kun minä kumarsin heidän edessänsä.
Herra van Arsdel oli yksinkertainen, hiljainen ja harvasanainen mies, joka ei huomannut eikä pitänyt suurta lukua niistä taide- ja koriste-teoksista joita hänen vaimonsa ja tyttärensä kokosivat hänen ympärillensä, vaan myöntyi tyvenesti heidän tahtoonsa ja pyyntöihinsä, salaa ollen kyllä ylpeä heidän korkeammasta sivistyksestänsä.
Pörsissä oli herra van Arsdel mahtava ja hänen sanansa painoivat siellä paljon. Siellä hän oli kuin itsevaltias, sillä hän seisoi tunnetulla pohjalla, mutta kodissansa, ympäröittynä suurien mestarien teoksilta ja oppineilta tyttäriltänsä, jotka puhuivat "monilla kielillä", oleskeli hän hiljaa ja oli varsin nöyrä ja vaatimatoin.
Rouva van Arsdel oli nuoruudessansa ollut kaunotar ja oli vieläkin sangen kaunis nainen, hyvin tottunut hienoon kohtelemis-viisauteen, tuohon äärettömään taitoon, jolla Aatamin poikia ohjataan.
Eipä konsanaan joutsen, kauniin poikueensa etupäässä purjehdi eteenpäin pöyhkeämmin, kuin hän, johdattaessansa ihania tyttäriänsä tyttö-vuosien ahtaan salmen läpi avioliiton korkeille kummuille.
Hän huomasi heti ensi silmäyksellä hänelle esitellyn nuoren miehen arvon, ja asetti hänet määrättyyn luokkaan, ilman että tämä arvosteleminen vähääkään häiritsi hänen ystävällistä kohteliaisuuttansa. Hän oli vilkas luonteeltansa ja varsin miellyttävä; piti mielellänsä loistavaa hovia, hyvin tietäen minkä loisteen joukko liehakoivia ihmettelijöitä tuopi mukanansa.
"Herra Henderson", sanoi hän pehmeällä, kauniisti soivalla naurulla, "tässä olen juuri sanonut Evalle, ett'ei niin pahaa, jota ei seuraisi jotakin hyvää, sillä Evan tavallista ajattelemattomuutta meidän nytkin tulee kiittää siitä, että saamme päästä teidän tuttavuuteenne".
"Äiti tavallisesti puhuu meistä tytöistä varsin hirvittävällä tavalla", sanoi Eva; "jos kerran satumme olemaan hieman muistamattomat tahi huolimattomat, niin äiti puhuu siitä niinkuin me aina olisimme huolimattomat. Minä olen kumminkin sata kertaa matkannut Brooklyn'ista, enkä ole vielä koskaan ennen ollut ilman pientä rahaa".
"Senpätähden saanen pitää tämän varsin onnellisena sallimana minulle", sanoin minä, häntä lähestyen, kun rouva van Arsdel kääntyi muita vieraita ottamaan vastaan.
Tänä iltana olin tilaisuudessa ihmetellä, millä miellyttävällä keveydellä Jim piti lupauksensa ko'ota kaikki nuoret naiset ympärillensä, joten sain tilaisuutta olla kahden kesken uuden tuttavani kanssa.