Jos olikin liian paljon vuoteita tuossa pienessä huoneessa, niin ei siinä sen sijaan ollut ainoatakaan tuolia.
"Seinissä on nauloja", lausui Rosalie ikäänkuin vastaukseksi Perrinen mykkään kysymykseen. "Sopii varsin hyvin ripustaa niihin vaatteita."
Olipa myöskin laatikoita sänkyjen alla ja koreja, joissa ne joilla oli liinavaatteita, voivat niitä säilyttää, mutta kun Perrinellä ei ollut niitä, niin vuoteen jalkapäässä oleva vaatenaula oli hänelle kyllin riittävä.
"Te joudutte täällä kunnon ihmisten pariin", lausui Rosalie; "voipi tapahtua että La Noyelle rupeaa juttelemaan yöllä, jos hän taas on juonut itsensä humalaan, mutta ei tarvitse pitää siitä lukua. Hän on nimittäin vähän juoppo. Huomenna voitte nousta muiden kanssa niin minä silloin neuvon teille miten teidän on meneteltävä päästäksenne tehtaan työhön. Hyvää yötä!"
"Hyvää yötä, kiitoksia."
"Ei kestä kiittää."
Perrine riensi riisuutumaan iloisena koska sattui olemaan yksinään, eikä tarvinnut tyydyttää huonekumppaniensa uteliaisuutta. Mutta jouduttuaan tilalle hän ei saanutkaan kokea tuota toivottua hyvinvoinnin tunnetta, sillä lakanat olivat kovin karkeat. Vaikka olisivat olleet kudotut lastuvilloista ne eivät olisi voineet olla sen karkeammat. Mutta vähät siitä, olihan maakin kova hänen ensi kertaa siinä maatessaan ja hyvin pian hän oli siihen tottunut.
Ei kestänyt kauan ennenkuin ovi aukeni ja nuori noin viidentoistavuotias tyttö astui sisään ja rupesi heti riisuutumaan, vähä väliä vilaisten Perrineen kuitenkaan mitään virkkaamatta. Hänellä oli paljoa puuhaa, sillä pyhàvaatteet olivat riisuttavat. Sen tehtyään hän pani ne kaikki arkkuun, otti sieltä arkipukunsa ja ripusti sen naulaan huomispäivää varten.
Hetken perästä saapui toinen, sitten kolmas ja vielä neljäs. Silloinpas alkoi huumaava lörpötys ja naurun kikatus; kaikki neljä puhuivat yhtä aikaa, jokainen kertoi päivän tapahtumia. Laatikot ja vasut vedettiin esille vuoteiden alta ja ne saivat yhteen törmätessään aikaan tyytymättömyyden ja kiukun purkauksia, jotka tavallisesti kohdistuivat huoneen omistajaan.
"Mokomakin pesä!"