"Koettakoon! Silloin hän joutuu tekemisiin minun kanssani."
Hän asettui puolustusasentoon kädet nyrkissä, pää taapäin heitettynä.
"Tänne päin, roisto!"
Mutta hänen ei tarvinnutkaan näyttää puolustusintoansa; oli juuri heinäknorman vuoro joutua tullinuuskijain tutkittavaksi, jotka pistelivät sitä ristiin rastiin ja antoivat sitten luvan päästä katusalvan läpi.
"Nyt on teidän vuoronne, ja nyt minäkin lähden. Hyvästi neiti, näkemiin asti. Jos milloin haluatte tavata minua, niin kysykää vaan Gras Doublea, koko maailma kyllä minut tuntee."
Parisin porttia vartioivat tullimiehet ovat kyllä tottuneet näkemään jos joitakin eriskummallisuuksia, mutta se tullimies, joka astui noihin valokuvausvaunuihin säpsähti kuitenkin kummastuksesta nähdessään siellä yksinäisen, nuoren, sairaan naisen. Hän loi silmänsä ympärilleen eikä nähnyt siellä muuta kuin suurinta köyhyyttä ja puutetta.
"Onko teillä mitään tullattavaa?" hän kysyi alkaen tutkimustansa.
"Ei mitään."
"Eikö ollenkaan viiniä tahi ruokavaroja?"
"Ei mitään."