"Herra tirehtööri, tässä on minulla kumppani joka pyytää työtä."
Talouel loi kiireesti tutkivan katseen tuohon "kumppaniin".
"Odota hiukan, niin saamme nähdä", hän vastasi.
Ja Rosalie, joka tiesi mitä oli tekeminen, vetäytyi syrjään Perrinen kanssa.
Samassa syntyi tungosta portissa ja työväki vetäytyi kunnioittavasti syrjään jättäen tilaa herra Vulfranin vaunuille, joita ajoi sama nuori mies kuin eilenkin. Vaikka kaikki tiesivät, ettei hän voinut nähdä mitään, niin lensivät kaikkien lakit päästä ja naiset niiasivat tervehtien.
"Siinä näette, hän ei suinkaan ole viimeisiä", lausui Rosalie.
Tirehtööri riensi vaunujen luo.
"Herra Vulfran, minulla on kunnia toivottaa teille hyvää huomenta", hän lausui hattu kädessä.
"Hyvää huomenta, Talouel."
Perrine seurasi katseellaan ohi ajavia vaunuja ja kääntyessään jälleen porttiin päin hän huomasi toisten virkamiesten toisen toisensa perästä saapuvan: insinööri Fabryn, Benditin, Mombleux'in ynnä muiden joiden kaikkien nimet Rosalie hänelle mainitsi.