"Käämikoneessa on monta rautapiikkiä ja niihin pannaan pieniä rullia eli käämejä, niihin kiinnitetään rihma ja sitten kone rupeaa pyörimään. Kun käämit ovat täydet niin ne otetaan pois koneesta ja pannaan kääminkuljettimiin, jotka kulkevat rautakiskoja pitkin kutomatehtaaseen. Siinä täytyy astua niiden mukana; minäkin olen alkanut sillä, mutta nykyään työskentelen käämikoneella."
Sillä välin he olivat kulkeneet varsinaisen pihasokkelon lävitse eikä Perrine ensinkään huomannut katsella ympärillensä, sillä hänen oli niin perin tärkeätä tietää tehtävänsä. Viimein Rosalie kädellään osotti vallan uutta yksikerroksista rakennusriviä, jossa ei ollut ensinkään ikkunia, valo kun pääsi työsaleihin kattolasista.
"Tässä se on."
Hän avasi oven ja vei Perrinen pitkään saliin, jossa tuhannet käämikoneet pyörinällään saivat aikaan vallan korvia särkevän melun ja pauhun.
Mutta keskeltä tuota pauhinaa kuului miehen vihainen ääni:
"Joko viimeinkin tulet, laiskuri!"
"Laiskuriko? Minä laiskuri?" huusi hänelle Rosalie. "Minä en ole mikään laiskuri, kuuletteko ukko la Quille."
"Mistä tulet?"
"Pihdin luota, joka käski minun saattaa tämän nuoren tytön tänne, jotta toimittaisitte hänelle kääminkuljetus-työtä."
Tuon herttaisen tervehdyksen lausuja oli vanha toisjalkainen työmies, joka kymmenkunta vuotta sitten oli loukkaantunut tehtaantyössä ja puujalkansa tähden saanut liikanimen Puupietari. Ollen kykenemätön muuhun työhön oli hänelle uskottu puolakoneiden huolenpito ja sen tehtävän hän toimitti alituisesti toruen, huutaen ja kiroillen, sillä työ vaati tekijältänsä suurta huolellisuutta, tarkkuutta ja näppäryyttä täysien käämien poistamisessa ja pantaessa koneihin uudet tyhjät sekä solmitessa katkenneet langat. Ukko oli aivan varma siitä, että ellei hän säestäisi valvontaansa ja määräyksiänsä alituisilla huudoilla ja kirouksilla ynnä tarmokkaasti polkemalla puujalkaansa lattiaan, niin hän saisi nähdä kaikki käämikarat tyhjinä, joka hänestä oli vallan kauheata. Mutta kun hän pohjaltaan kuitenkin oli hyvänluontoinen eikä puoletkaan hänen nuhteistaan ja torumisistaan voinut kuulua tuossa koneiden kalskeessa, niin eivät tytöt ensinkään välittäneet niistä, vaan antoivat ukon pauhata mielin määrin.