"Minulla on ollut kiire."
"Mitä sitten olette tehnyt?"
Perrine ei voinut olla vastaamatta: Hän näytti jalkineitansa ja kertoi miten vaikea hänen oli ollut leikata niitä ja paitaansa.
"Ettekö ole voinut lainata saksia niiltä, joiden luona asutte?" kysyi
Rosalie kummastuneena.
"Siellä ei ole ketään, jolla olisi ollut lainata minulle saksia."
"Jokaîsellahan on sakset."
Perrine oli vähäisen kahden vaiheella, oliko viisasta enää säilyttää salaisuuttansa, mutta kun hän sillä pelkäsi suututtavansa Rosalien, niin hän päätti kertoa kaikki:
"Ei ketään asu siellä missä minä oleskelen", hän lausui nauraen.
"Mahdotonta!"
"Mutta kuitenkin se on totta, ja kun minulla ei ollut kasaria, millä ketttää ruokani, ei lusikkaa millä sitä syödä, niin on minun ollut pakko tehdä itselleni niitä ja minä vakuutan teille, että on ollut paljon vaikeampi vuolla lusikka kuin tehdä kengät."