"En ole milloinkaan koettanut sitä, sillä minun ei tarvinnut lukiessani englanninkielistä sanomalehteä kääntää sitä ranskaksi. Minä ymmärsin sen kääntämättäkin."
"Jos ymmärrät, niin osaat kääntääkin."
"Kyllä minä melkein luulen, mutta en ole ensinkään varma siitä."
"No niin, voimmehan koettaa; ilmota englantilaisille, että voivat huutaa sinua jos tarvitsevat tulkitsemistasi; senperästä voit tulla tänne, niin koetamme voitko kääntää minulle sanomalehdestä paikkoja, joita pyydän."
Puhuteltuaan miehiä Perrine meni herra Vulfranin luokse, istahti kunnioittavasti hänen eteensä ja tarttui herra Vulfranin ojentamaan sanomalehteen Dundee Newsiin.
"Mitä minun pitää lukea", hän kysyi avatessaan lehden.
"Etsi kauppauutiset."
Peloissaan hän selaili pitkiä palstoja toista toisensa perästä. Ne siinä jatkuivat loppumattomiin, ja vavisten Perrine kysyi itseltään tokko hän osaisi suorittaa tuota uutta outoa tehtävää herra Vulfranin mieliksi tahi edes niin, ettei hän vallan menettäisi kärsivällisyyttänsä.
Mutta herra Vulfran ei kiirehtänyt, ei torunut, vaan päinvastoin rauhotti häntä, sillä hänen sokeille ominainen tarkka kuulonsa oli ilmottanut tytön, paperin kahinasta päättäen, olevan levoton.
"Älä kiirehdi", hän sanoi, "meillä on kyllä aikaa. Sitäpaitsi et ehkä milloinkaan ole lukenut kauppalehteä."