"Hyvät lääkärit eivät vaivaudu ilman hyvää maksua."
"Maksetaan heille."
"Mutta millä?"
"Rahallamme; pitäisihän sinun taskussasi olla seitsemän frangia ja vielä sen lisäksi yksi floriini, jonka voimme vaihtaa täällä; minulla on seitsemäntoista sousta. Katso toki taskuasi!"
Rouvan musta hame oli yhtä huono kuin Perrinen, vaikkei niin pölyinen, syystä että sitä oli harjattu; se oli levitettynä matrassille ja sen taskussa oli todellakin nuo äskenmainitut seitsemän frangia ja itävaltalainen floriini.
"Kuinka paljon on tuo kaikki yhteenluettuna", kysyi Perrine. "Minä tunnen niin huonosti ranskalaisia rahoja."
"Tuskin minä tunnen niitä sen paremmin."
He rupesivat laskemaan ja, luettuaan floriinin kahdeksi frangiksi, saivat summan nousemaan yhdeksään frangiin neljäänkymmeneenviiteen centimeen.
"Näethän meillä on enemmän kuin tarvitaan lääkärille", jatkoi Perrine.
"Hän ei voi parantaa minua paljailla sanoilla, hän määrää myöskin rohtoja ja millä ne maksamme?"