"Niin herra… katsokaa… minä tulen…"
"Vaiti! Hengityksesi jo puhuu asiasi. Sinä tulet kapakasta. Olet humalassa. Askeleesi jo ilmoittivat sen minulle."
"Niin, herra… saanko sanoa…"
Puhellessansa Guillaume oli irroittanut ohjakset ja laskenut ne vaunuihin, mutta pudotti ruoskan. Hän tahtoi ottaa sen ylös maasta, mutta kompastni kolme kertaa sitä koettaessansa onnistumatta saada sitä käteensä.
"Luulenpa olevan parasta että minä nyt tulen ajajaksenne", huomautti tirehtööri.
"Mitä se hyödyttää?" kysyi Guillaume röyhkeästi.
"Suu kiinni siinä", komensi herra Vulfran äänellä, joka ei sallinut vastustusta. "Tästä lähin et enää ole palveluksessani."
"Herra… tahtoisin… sanoa…"
Mutta kuuntelematta häntä herra Vulfran kääntyi tirehtöörin puoleen.
"Kiitän teitä, Benoist, mutta tämä pienokainen kyllä osaa ajaa ja saa nyt toimittaa tuoa juomarin virkaa."