"Viisi vuotta!" toisti herra Vulfran, ajattelematta alussa mitään muuta, "kuinka paljo onkaan siitä ajasta voinut tapahtua ja kuinka on mahdollista osata viiden vuoden kuluttua seurata epävarmaa jälkeä?"
Mutta hän ei ollut niitä miehiä, jotka menettävät aikaa hyödyttömiin valituksiin.
"Ei milloinkaan maksa vaivaa valittaa mitä jo on tapahtunut.
Koettakaamme sen sijaan käyttää hyväksemme vasta saamiamme tietoja.
Kirjota heti sanelemiseni mukaan englanninkielelle käännettävä
sähkösanoma isä Mackernessille ja toinen, ranskalainen, kauppias
Leserrelle."
Hän kirjotrt joutuisasti englannin kielelelle käännettävän sähkösanoman, mutta kun toinen oli kirjoitettava, niin hän pyysi saada etsiä sanakirjaa herra Benditin huoneesta.
"Etkö ole varma oikeinkirjotnksesta?"
"Oi! En ollenkaan, herra, enkä soisi heidän sähkösanomatoimistossa saavan naurun aihetta lukiessaan teidän lähettämäänne sähkösanomaa."
"Etkö siis osaa virheettömästi kirjoittaa kirjettä?"
"Virheettömästikö? Ihan varmaan siinä olisi hyvinkin monta virhettä. Vartaloista olen kyllä varma, vaan en päätteistä, ne kun ovat niin kummallisia, etten ensinkään tiedä milloin pitää olla pitkä kirjain, ja vielä paljon muutakin: Englannin kieltä on paljon helpompi kirjottaa. Ja minusta näyttää että minun pitää heti suoraan tunnustaa se teille."
"Etkö ole milloinkaan käynyt koulua?"
"En milloinkaan. En osaa muuta kuin mitä isäni ja äitini matkoillamme ehtivät opettaa minulle milloin levähdimme tahi viivyimme kauemman aikaa jossakin paikassa. Silloin he opettivat minua lukemaan ja kirjottamaan, mutta totta puhuen en ole todenperäisesti paljoa opetelllut."