"Ostin mitä oli saatavana rouva Lachaisen luota."
"Rouva Lachaisen puvut olivat kyllin hyvät teille siioin, kun vielä olitte maankiertäjä, mutta nyt, kun veljeni on suvainnut määrätä teille paikan pöydässänsä, niin teidän täytyy olla puettuna sillä tavalla, ettei meidän tarvitse hävetä teitä, mikä, meidän kesken sanottuna, nyt on tapahtunut."
Siitä iskusta Perrine joutui niin hämilleen, että unohti näytellä pikku hölmön osaa.
"Oi! Niinkö?" hän huudahti surullisesti.
"Teillä ei voi olla aavistustakaan miten hullunkuriselta näytätte puserossanne."
Ja sitä muistellessaan rouva Bretonneux purskahti suureen nauruun, ikäänkuin tuo merkillinen pusero todellakin olisi hänen silmäinsä edessä.
"Mutta tuo kaikki on helppo auttaa ja kun aterioita varten saatte sievän puvun, joka sopii teille hyvin ja kauniin kävelypuvun matkojanne varten veljeni kanssa, niin olen varma siitä, että silloin johtuu mieleenne se, joka on nuo puvut teille hankkinut. Muuten olen varma siitä että liinavaatteennekaan eivät ole muita pukujanne paremmassa kunnossa. Katsokaamme!"
Tuota lausuessaan hän hyvin mahtavasti aukaisi toisen piironginlaatikon toisensa perästä ja sysi ne kiinni jälleen halveksivasti kohottaen olkapäitään.
"Ihan niinkuin luulin, ei mistään kotoisin, kurjan huonoa kaikki!"
Perrine oli liiaksi nolattu voidakseen vastata sanaakaan.